En ole kirjoitellut vähään aikaan, kun menimme muuttamaan juhannuksen jälkeen kerrostaloasunnosta omakotitaloon. On ollut hiukan sopeutumista ja työtä... Kukkia on pitänyt ensimmäiseksi saada pihalle (nehän ne näkyy ulospäin, ei sisätilat) ja kyllä tavaratkin on löytänyt suurinpiirtein paikkansa. Pikatuparitkin tuli pidettyä, kun alkaa työt taasen, niin onpahan pidetty.
Juhannus meni perinteisesti helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa Keuruulla. Hassua oli, että olimme vain pojan kanssa kahdestaan, kun neiti oli reissussa isovanhempien kanssa ja mies jäi kotiin valmistelemaan muuttoa. Juhannuksen jälkeen oli siis muutto ja tietysti tuli pieni "kulttuurishokki" totutellessa uuteen kotiin. Nyt alkaa pikkuhiljaa koti tuntua kodilta. Ja kertaakaan en ole ajellut vanhaan kotiin, vaikka matkaa ei ole kuin muutama kilometri.
Shokkiani hoidin tekemällä "mielen kukkapenkin"; tuhosin osittain yhden vanhan kukkapenkin ja tein uuden tilalle. Katsotaan mihin se johtaa ja millainen siitä vuosien saatossa tulee. Oli kyllä erittäin hoitavaa repiä vanhoja juurakoita, heinää ja muuta rikkaruohoa pois ja samalla kuvitella, mitä ne voisi kuvata mielen sopukoissa. Samalla sieltä löytyi kauniita kiviä, jotka nyt toimivat koristeena kukkapenkissä.
