Onko elämässäsi sattumia vai johdatusta??

Usein ihmiset sanovat toisilleen: "Olipa kiva sattuma, kun tavattiin" tai "Ihan sattumalta näin sen tai menin sinne, jne..." Niinkö??? Itse en yleensä käytä sattuma-sanaa vaan johdatusta. Minulta löytyy sattumia korkeintaan keitosta, muuten luotan Jumalan johdatukseen elämässäni. Ja usein/yleensä elämäni on niitä pieniä johdatuksia/ihmeitä tulvillaan. :)

Tässä esimerkki päivästäni:
Minun piti mennä asiakkaani luokse puolenpäivän aikaan. Päätinkin odottaa tyttöä koulusta ja mennä vasta yhden aikaan. No, autolla ajaessani keskustaan, meinasin ohittaa kaksi rekkaa, jotka ajoivat viereisellä kaistalla (nelikaistatie), mutta jäin sittenkin "junnaamaan" niiden taakse viereiselle kaistalle. Liikennevalot muuttuivat punaiseksi ja eka rekka alkoi jarruttaa, jolloin perä lähti heittelehtimään. Entä jos olisinkin ollut tuon rekan kohdalla silloin?!?

Asiakkaan luota tullessa ajattelin poiketa kaverilleni kylään viereiseen kerrostaloon, mutta sit jäinkin pähkäilemään ja miettimään, mennäkö, soittaako vai olla menemättä ollenkaan kaverin luo.... Siinä seisoessani ja ollessa Facebookissa kännykän kaa (koska joku äijä alkoi ihmettelemään, miksi seisoskelen keskellä jalkakäytävää, joten kännykän räplääminen tuntui fiksummalta...), kaverini tulikin vasta kotiin (luulin hänen olevan kotona, koska auto oli parkissa). Jos olisin käväissyt hänen oven takana ja häipynyt, olisimme tod.näk. menty ristiin, eikä oltais kohdattu ollenkaan. Eikä myöskään oltais kohdattu, jos olisin mennyt asiakkaan luokse aikaisemmin...
Tässä nähtiin, että joskus on vain hyvä jäädä paikalleen odottamaan ja katsoa mitä tapahtuu... :)

Päiväni oli aivan tavallinen ja sinusta ehkä näytti siltä, että pelkkiä sattumia vain, mutta minustapa näytti, että tämä(kin) päivä oli tulvillaan pieniä ihmeitä ja Jumalan suurta johdatusta pienen ihmisen elämässä. Ja sattumoisin, minusta on paljon mukavampi kulkea Jumalan viisaassa johdatuksessa kuin yksin taapertaa elämän karikoissa (koska niihinhän minä yksin päätyisin kumminkin...). ;)

Siunausta päivääsi (joka olkoon johdatusta tulvillaan)! :)

Kuinka suuri Jumala sinulla on?

Tätä asiaa olen miettinyt viime päivinä ja se lähti liikkeelle eräästä keskustelusta rakkaan ystävän kanssa.

Monesti me kristityt/uskovaiset puhumme siitä, kuinka suuri ja mahtava Jumala meillä on (mikä on ihan totta), mutta käytännön tasolla puheet kuulostavat siltä, että meillä on "legoukon kokoinen" Jumala eli Jumala, joka ei oikeastaan pystykään oikein mihinkään ja meidän pitää itse selvitä ongelmistamme, yms.

Päädyimmekin ystävän kanssa siihen, että alamme "kasvattaa" Jumalan kokoa eli alamme toimimaan ja uskomaan siihen, että Jumala pystyy tekemään niitä mahdottomia asioita myös MEIDÄN elämässä eikä vaan jossain Afrikan mantereella tai naapurin elämässä. Päätimme edetä asteittan, joten määrittelimme seuraavan koon konkreettisesti eli jos lähtökohta oli tuo legoukko, niin seuraava voisi olla vaikka puutarhatontun kokoinen. Nämä minun määritykset ovat ehkä hiukan omituiset, mutta toiv Taivaan Isi ymmärtää, että ajatusmaailmani on rajallinen ja tällä hetkellä myös mielikuvituksenikin... Kyseessä oli siis asian konkretisointi, niin että pystyn sen itse käsittämään. Jokainen voi mielessään konkretisoida asiat kuten parhaaksi näkee. Ja hienoa, jos sinun ei tarvitse sitä tehdä, vaan sinulla oikeasti on niin mahtava Jumala, että pyydät Häneltä mitä vaan, niin uskot sen saavasi. :)

Kyllähän minäkin pyydän Häneltä mahdottoman tuntuisia asioita ja välillä pienempiä asioita, mutta jotenkin sitä ajattelee kumminkin, että ei se kumminkaan toteudu tai ei se asia voi niin mennä, jne... Iskee epäusko.

Siksi aloin "kasvattaa Jumalan kokoa" mielessäni ja toivon, että Pyhä Henki auttaa minua siinä ja joku päivä minullakin voisi olla oikeasti SUURI JA MAHTAVA JA MAHDOTTOMIA TEKEVÄ JUMALA! 

Siunausta päivääsi ja aurinkoista kevättä! :)