keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tahdon asiaa

14 vuotta tuli täyteen, kun sanoin tahdon miehelleni Jumalan ja ihmisten edessä. Monesti on ollut hetkiä, että se on todellakin ollut tahdon asia jatkaa eteenpäin, meillä molemmilla. Onneksi avioliitto ei ole tunteista kiinni. Luotan, että mieheni pysyy rinnallani, tapahtuipa elämässä mitä tahansa
.

Mietin, että saman voisi siirtää ihmisten ja Jumalan väliseen suhteeseen. Raamatussakin verrataan Jeesusta sulhaseen ja seurakuntaa (meitä ihmisiä) morsiameen. Jeesus sanoi ristillä meille ihmisille tahdon. Nyt hän odottaa, että mekin sanomme tahdon. Kuten alttarilla molempien pitää vastata tahdon. Ei riitä, että toinen vain vastaa.

Ja kun molemmat ovat sanoneet tahdon ja yhteinen matka on alkanut, pitäisi molempien luottaa, että toinen pysyy toisen rinnalla, vaikka välillä olisikin rajumpaa menoa tai ikävämpää tai...
Mutta eikös me uskovaiset aloiteta suorittamaan ja miettimään, miten voisimme olla parempia uskovaisia, ansaita vielä enemmän rakkautta. Pukeudutaan tietyllä lailla, tehdään näin ja tehdään noin... Aivan kuin ei Jumalan armo riittäisi. Aivan kuin Jumala itse ei olisi sanonut tahdon ENSIN.

Jumala on rakkaus ja rakastaa meitä kaikkia, olimme sitten millaisia tahansa. Hän vain odottaa, että sanomme hänelle tahdon. Tahdotko?