Minulla kävi viime viikolla mielenkiintoinen tapaus, kun tapasin ystäväni. Hän näytti minulle erästä korttia ja kertoi, että tämä on rohkaissut häntä todella paljon ja kiitos tästä kortista. Olin hiukan ihmeissäni. Ai, mikä kortti? Otin kortin käteen ja katsoin kirjoitusta. Kyllä, se oli minun käsialaani ja nimenikin oli alla. Kortti oli nimipäiväkortti ja tekstinä oli Marleena Ansion runo. Onneksi olin laittanut päivämäärän; kortti oli vuodelta 2008. Ilmankos en ollut muistanut korttia. Se oli kirjoitettu kuukautta ennen meidän toisen lapsen syntymää.
Mutta miksi kortti oli kädessäni seitsemän vuoden jälkeen?
Se oli "sattumalta" löytynyt (muistaakseni) yöpöydän takaa. Ollut siellä seitsemän vuotta tallessa, jotta se voisi rohkaista vielä enemmän ystävääni tänään kuin silloin vuonna 2008. Jumala kyllä tietää, että saatamme tarvita rohkaisua vuosienkin päästä. Ja hänellä on keinot siihen.
Tämä taas rohkaisi minua todella paljon, kun sain huomata, ettei kirjoittamani kortti ja teksti ollut turhaa tai vääränlaista. Joskus kortteja kirjoittaessani (rakastan antaa kortteja ja saada myös niitä!) mietin tekstivalintaani pitkään. Käytän paljon Ansion runoja/tekstejä, koska ne ovat monesti lyhyitä, mutta puhuttelevia. Saatan pitkään miettiä esim. kahden tekstin välillä kumman valitsen ja joskus tuntuu, ettei valinta sovi yhtään ko. henkilölle. Mutta Jumala tietää, mitä kukin meistä tarvitsee. Saattaa olla, ettei tekstivalintani aina osukaan nappiin, mutta minäkin olen vain ihminen... :D
Rohkaisen sinua kirjoittamaan juuri sen tekstin, mikä sinun kuuluu, vaikka se voi sinusta tuntua "oudolta", varsinkin, jos sinulla on tapana valita tekstit Pyhän Hengen kanssa. Oli sitten kyse mistä tekstistä hyvänsä. Se teksti voi ilahduttaa jopa sinua vuosien päästä. :)
Siunausta päivääsi! :)
