Psalmi 27:14

"Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Herraa." (Raamattu Kansalle-käännös)

Niin, miten tuo pitäisi käytännössä tulkita? Voin valottaa tilannettani sen verran, että olen toiminut yrittäjänä vuoden ja starttirahakausi päättyi ja olen käytännössä työtön yrittäjä tällä hetkellä. Järkeni (ja varmaan jokaisen lukijan järki) sanoo, että ei muuta kuin palkkatöihin vaan ja sillä selvä, mitä siinä urputat. Mutta. Se ei olekaan niin yksinkertaista. En ala tarkemmin elämäntilannettani selvittämään, mutta jo firmaa perustaessani rukoilin Herraa, että jos firma on sinun tahtosi ja saan sen pystyyn, niin pidä myös huoli, että elän sillä/tulemme toimeen. Ja kun mietin tuota palkkatöihin palaamista, niin joka kerta nousee tuo Raamatun kohta mieleen. Miksi? En tiedä, mutta haluan uskoa, että jotain on tekeillä minun tulevaisuuttani varten. Ehkä olen erehtynyt, ehkä en vain laiskuuttani/osaamattomuuttani osaa vetää oikeista naruista (sen myönnän, että  olen surkea markkinoija), mutta silti...

Ehkä olet itse elämässäsi risteyspaikassa tai "tyhjän päällä". Järkesi huutaa sinua ottamaan askeleen fiksuun suuntaan, mutta jokin taistelee sitä vastaan. En osaa neuvoa sinua, mutta voin sanoa, että et ole yksin, elämäntilanteen suhteen ja toisaalta olet kyllä Jumalan kämmenellä (vaikka et sitä huomaisikaan).

Luotetaan Herraan (kuten -92 käännös tuon sanoo) ja odotetaan Hänen tahtonsa tapahtumista! Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö työtön saisi hakea työtä, opiskelija(ksi tahtova) opiskelupaikkaa tai yrittäjä asiakkaita... :D

Erilainen - Samanlainen

Syksy. Niin ihanan värikäs, kuulas ja raikas. Toisaalta sateinen, harmaa ja synkkä (kuten tänään). Syksy on myös luopumisen aikaa ja toisaalta uuden luomisen aikaa. Luonto luopuu kesästä ja valmistautuu talveen. Ihminen luopuu hellevaatteiden käytöstä (jotka kyllä tänä kesänä taisi jäädä suurilta osin kaappiin) ja aloittaa vaikkapa uuden harrastuksen kansalaisopistossa. Silti luonto on luonto ympäri vuoden ja ihminen on ihminen toppavaatteidenkin alla.

Mitä näet ylläolevassa kuvassa? Puita? Rivin tuijia? Aidan? Kuolleen puun?
Itse huomasin jo kauempaa erikoisen värisen puun kaikkien noiden vihreiden tuijien välissä (aita jatkui kuvasta myös taaksepäin). En tiedä, onko pakkanen vai mikä vienyt välistä puita, vai onko rako jätetty tarkoituksella, mutta tuo lähes kuollut puu vei huomioni ja piti tulla lähempää katsomaan. Onko se enää tuija (vai onko noi edes tuijia??), kun ei ole samannäköinen kuin nuo muut? Kuuluuko se joukkoon mukaan? Siinä on väli molemmin puolin, ihan kuin se olisi jätetty erilaisuuden vuoksi yksin.
Tunnistatko itsesi tai jonkun muun ihmisen? Oletko huomannut, kuinka helposti toinen (varsinkin vähän erilainen) jätetään yksin, jopa seurakunnassa. Onko heikko, pieni, sairas, ujo, toisenvärinen tai jotenkin muuten erilainen myös ihminen? Onko hän tervetullut seurakuntaan tai tuttavapiiriisi? Toivottavasti vastaus oli kyllä molempiin kysymyksiin ja toivon, että se näkyy myös käytännössä (myös omalla kohdallani).

Siunausta ja värikästä syksyä Sinulle!