Meillä vapaiden suuntien puolella ei ole kirkollisveroa tai muita maksuja, mitkä vietäisiin suoraan palkasta, vaan kaikki on vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoisuutta kyllä tarvitaan tässä maassa muuallakin kuin vain seurakunnissa.
Vapaaehtoisuudesta kertoo myös meidän srk:ssa toimiva hieno "leipäkirkko", missä tarjotaan lämmin ruoka ja ruokakassi joka perjantai. Vapaaehtoiset tekevät mahtavan työn, kun he maanantaina aloittavat ruokien haun ja perjantaina saattaa mennä iltaan asti, kun siivoavat jäljet. Ruoka on pääasiassa ilmaista, mutta joitakin tuotteita saattaa joutua hakemaan kaupasta. Kaikille tarjotaan ruoka kyselemättä taustaa, mutta on kori, johon voi vapaaehtoisesti laittaa maksun, jos jotain haluaa ruoasta maksaa.
Olinpa yhtenä perjantaina kaupungilla liikkeellä ja päätin mennä syömään ennen kuin menisin asiakkaan luokse. Kun mietin paikkaa minne mennä, muistinpa leipäkirkon ja päätin kuskata rahani seurakunnalle. Yllätys olikin suuri, kun ruokana oli erittäin herkullista kiusausta ja jälkiruoka sekä kahvi pullan kera tarjolla ja kaikki olisi ollut ilmaiseksi, mutta päätinpä maksaa siitä sen, mitä olisin maksanut muuallakin.
En kehtaisi mennä syömään ilmaiseksi, jos minulla on varaa maksaa, varsinkin, jos ruoka on tarkoitettu heille, joilla ei ole varaa maksaa siitä. Kuinka moni ei käy syömässä joskus ulkona ja maksa mukisematta 10-20€ per annos tai enemmänkin? Miksi tuota ei voisi samoin maksaa vapaaehtoisesti, vaikka kukaan ei olisi hintaa määritellyt? Varsinkaan, kun ajattelen maksavani sen Jumalalle (vaikka Jumala ihmisten kautta työtään tekeekin).
Vapaus siis vallitsee, mutta miksi me ihmiset valitsemme sen vapauden, ettemme tee mitään? Varsinkaan, kun nettipankin kautta saa maksettua sujuvasti kymmenykset ja muut ja vaikka sitä seteliä tai kolikkoa lompakossa juuri silloin olisikaan, kun koppa kiertää sunnuntaina jumalanpalveluksessa tai Nälkäpäivä-kerääjä seisoo lippaan kanssa kauppakeskuksessa. Ja jos ei ole rahaa antaa, entä aikaa?
