Kuinka usein me ihmiset yritämme päteä jollain lailla. Koulussa, töissä, harrastuksissa, ihmissuhteissa. Myös Jumalalle sitä huomaa pätevänsä ainakin omissa ajatuksissaan ja muiden ihmisten nähden (Jumala kun näkee totuuden ja sydämen syvimmätkin sopukat). Monessa uskonnossa onkin se periaate, kun teet näin ja näin, niin sitten saat jotain. Myös kristinuskossa ihmiset ovat keksineet kaikenlaisia ehtoja ja tapoja, joita noudattamalla olisimme (muka) parempia uskovaisia ja kelpaisimme Jumalalle.
Onneksi se ei pidä paikkaansa.
Vaikka kuinka yritämme pyhittää itseämme ja hurskastella, se ei tuo meitä yhtään lähemmäksi Jumalaa, väitän, että päinvastoin. Kuten sanotaan, omakehu haisee... Toisaalta, emme myöskään kykene tekemään niin kamalia asioita maailmassa, ettemmekö kelpaisi Jumalalle, kun nöyrrymme (käännymme Hänen puoleensa vilpittömin sydämin).
Olen samaa mieltä Seppo Jokisen kanssa siinä, kun hän uskoo Jumalan laittaneen lain suhteen riman niin korkealle, ettei kukaan ihminen pysty kaikkia pykäliä täyttämään. Silloin ei jää mitään muuta, kuin turvautua Jumalan armoon.
Armo riittää. Sinullekin. :)
