Terveiset leiriltä!

Tulipa miehen kanssa oltua pari päivää lastenleirillä... Tietysti ilman lapsia... :D Meidän piltit tahtoivat vain isovanhempien luokse, joten annoimme heidät heille ja itse lähdimme "lomailemaan". No, kyseessä oli päiväleiri, joten lomalta se lähes tuntuikin. Varsinkin, kun säät suosivat ja oli ihanan aurinkoista ja lämmintä.

Kummasti tuli omat lapsuuden leirit mieleen, kun salkopallon kanssa kisailtiin tai leiriolympialaisissa ratkottiin tehtäviä ja viestissä kuljettiin mitä erikoisimmissa vaatteissa (taitaa olla videollakin eräs kerta, kun minä ja serkkuni juostaan suuret saappaat ja takit päällä viestissä). Ah, niitä aikoja...

Tuo leiripaikka oli eri, missä nyt olin. Kylläkin yhden talvileirin olen siellä ollut, mutta omat lapsuuden leirit tuli oltua paikassa, missä oli kaikkea jännää... Milloin pelättiin sutta, milloin karhua ja jos ei muuta, niin käärmeitä (tai lehmiä)... Mutta lapsenahan se oli vain hauskaa. Jännitystä piti olla ja jos sitä ei ollut, sitä tehtiin...

Raamikset olivat "välttämätön pakkopulla", mutta hyvän puhujan kohdalla tuntui, että raamikset loppuivat aina kesken. Onneksi niitä hyviä puhujia riitti leireillä jonkun verran ja raamikset olivat ihan mukavia. Ainakin paljon viisaita juttuja sai kuulla ja Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi ja ainakin Isä meidän-rukouksen aukilukeminen on jäänyt mieleen eli aloin oikeasti ymmärtämään sen jälkeen, mitä se tarkoitti.

Iltanuotiolla tuli esitettyä milloin kalliokiipeilyä, milloin kirjoittamiani näytelmiä, mutta hauskaa oli! :) Ja ne ohjaajien esittämät näytelmät, kun itse olin vielä leiriläinen, olivat tietysti parhaimpia. Aina oli hauska katsoa, kun ohjaaja lensi järveen, milloin mitenkin ja mistäkin syystä. Miten se voikin olla hauskaa lapsen mielestä...

Ja se karkkikiska (kerran jopa jäätelöauto) ja muut poliisin, tms. vierailut... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... Onneksi aika kultaa muistot ja ne ikävämmät asiat (kuten vesisade, tylsät puhujat, tms.) on jäänyt taka-alalle ja pinnalla on ne hauskat jutut. Kiitos siitä kaikille kavereilleni, ohjaajille ja tietysti Taivaan Isälle, jolta kaikki hyvä tulee ja joka antoi minun olla terve, jotta pääsin jokaiselle leirille lapsuuteni ajan.

Tänä kesänä seuraava sukupolvi jatkaa leirikesämuistojen keräämistä, kun tyttöni lähtee ensimmäisen kerran kesäleirille.

Tekemättömät työt ja stressi

Tuo otsikko taitaa kertoa kaiken... Tämä jatkaa tuota liikunta-aihetta eli vastaava juttu; tiedän, että pitäisi, MUTTA...... Ja selityksiä piisaa (yleensä itselleni). On se niin hankalaa aloittaa, varsinkin, jos se työ ei ole niin mukavaa ja miellyttävää vaan oikeasti vain työtä. Kirjanpitohommat ja muut "kuivat ja paperinmakuiset" ovat vihonviimeisiä ja juuri niitä minun yrittäjänä pitää silloin tällöin tehdä. Toisaalta ne on ihan mukavia silloin, kun tietää mitä pitää tehdä. Yleensä olen kysymysmerkkinä ja siksi ne on vähemmänmukavia....

Nyt joku viisas aikuinen tai nuori tuumii, että sehän on vain ammatinvalintakysymys ja mitä sinä täällä valitat. Kyllä, tiedän sen. Toisaalta harvassa ammatissa säästyy kokonaan jonkinlaiselta kirjaamistyöltä.
Sama pätee kyllä töissä yleensä. Pitäisi siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, muistaa sanoa miehelle "Rakastan sinua", jne... Mielestäni koko pitäisi-sanan voisi poistaa suomenkielestä. Ehkä sitten hommat hoituisi niinkuin PITÄISI. :)

Siunattua päivää sinulle ja muista tehdä ne hommat, jotka täytyy ja rentoudu loppupäivän!

Kahvirauha...

Olenko omituinen, kun haluan juoda aamukahvin rauhassa? Olen saanut vastauksia puoleen ja toiseen. Luulen, että se johtuu siitä, että osa on aamu-unisia ja osa täysin virkkuja aamulla ennen kahvilitran juomista... Mieheni (valitettavasti) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja valittaa, miksi haluan juoda kahvini rauhassa, mieluiten ihan yksin. Hän taas tahtoo kuunnella radiota, jutella, kolistella astioiden kaa..... Hän ei voi millään tajuta, että jotkut kaipaa aamulla rauhaa, hän taas kaipaa sitä illalla. :) Minusta tuntuu, että päivä on pilalla, jos en saa aamukahvihetkeäni. Pitäisi herätä viideltä aamulla, jotta sen saisi, mutta sitten on taas illalla niin väsynyt, ettei jaksa mitään... On se niin hankalaa... :D

Nämä on näitä avioliiton kiemuroita, jotenkin pitää vain sopeutua ja kai sitä on sopeuduttukin, kun kymppipäivä lähenee... ;)

Siunausta päivääsi. Niin sinkut, nauttikaa kahvihetkistänne ja perheelliset, nauttikaa lapsistanne (ja ottakaa se oma hetkenne)!

Päivitys 27.1.2017: Nyt tiedän, että kyseessä on myös erityisherkkyys ja aistiyliherkkyys. :)

Niin, se liikunta....

Miten ihminen saa itsensä liikkumaan? Okei, muutetaan korpeen ja myydään auto pois. Se on aika tehokas keino, mut ehkä turhankin.... Hyötyliikuntaa siis tulee nykyään turhan vähän, kun liikkuu autolla... Maksamalla monta kymppiä kuussa liikuntapaikkoihin? Ääääh, mulla on rahoille muutakin käyttöä (siis, mille rahoille?!?!?). Se on helppo toisille sanoa, että lenkkarit jalkaan ja baanalle, mut itseni kohdalla... Jotenkin se on niiiiiin vaikeaa, varsinkaan, jos aurinko ei paista ja ulkona sataa tihkua. Älyttömintä on se, vaikka aurinko paistaisi ja olisi ihana ulkoilusää, silti en saa itseäni liikkeelle... Silloin, kun oli vauva talossa, pidin tärkeänä käydä lenkillä tai raskaana ollessa, mutta nyt ei ole sitäkään syytä. Ehdotuksia???

Se vois toimia, että soitat ja kutsut kahville tai lähdetään yhdessä lenkille, mutta tuntuu, että ajat menee aina ristiin. Silloin, kun sopisi toiselle ei sovi minulle, jne... Niinhän se yleensä menee ja taas uusi (teko)syy jäädä sohvan pohjalle katsomaan typerää leffaa.... :DDD