Erityisen herkkä tyyppi - mikä ihmeen HSP?

Onko sinulla jaksoja, kun jaksat juuri ja juuri käydä töissä ja muuten suurinpiirtein makaat sängyssä? Vai onko tuo vieras ajatus sinulle ja ajattelet, että vain kipeä ihminen toimii noin?

Entä, jos tuo on jokapäiväistä? 8 tunnin työpäivä verottaa kaikki voimat ja illaksi ei jää muuta kuin lepo ja väsymys. Mietit, mikä sinua vaivaa. Olenko tulossa hulluksi vai kipeäksi vai miksikä. Miksi ei löydy vastausta? Miksi menetän hermot niin herkästi pikkuasioista?

Olisiko kyseessä erityisherkkyys eli HSP (Highly Sensitive Person)? Helpon testin asiasta voit tehdä täällä.
Itselleni tämä asia avautui reilu vuosi sitten ja se muutti minun elämäni lähes täysin siinä mielessä, että selvisi, etten olekaan hullu, minun omituiset tapani ovatkin osa minun persoonaa eikä merkki mistään mielenterveysongelmasta/sairaudesta. Muuttamalla edelleen asioita paransin jaksamista työelämässäni, mutta valitettavasti meluisa työ ei ole paras mahdollinen paikka erityisherkälle, joka jossain määriin kärsii myös aistiyliherkkyydestä/misofoniasta, josta kerron kohta.

Erityisherkän ihmisen tuntomerkkejä on mm.

- herkkyys huomata ihmisten mielialat
- tunnollisuus/perfektionismi (huomaatko, että minulla ei ole yleensä kirjotusvirheitä teksteissäni, ellei sellaiseksi lasketa sitä, etten aina tiedä kirjotetaanko yhteen vai erikseen, tms.), kamalaa lukea tekstiä, joka vilisee virheitä, esim. kirjoissa.
- nälkä, kipu, väsymys, kylmyys/kuumuus haittaavat selvästi keskittymistä
- erilaisia aistiherkkyyksiä; "villa vaan ei sovi ihoani vasten, vaikka olisi kuinka pehmeää", kirkkaat valot, kovat äänet, voimakkaat hajut, hajuvedet varsinkin ja miesten partavedet/Axe (pitäisi lailla kieltää)...
- muutokset elämässä stressaavat herkemmin esim. kesä/talviajan vaihtuminen
- väsyy muita herkemmin ja pitää päästä lepäämään tai hiljaiseen paikkaan työpäivän tai juhlien jälkeen (jopa parin tunnin välein), vaikka olisi ystävien seurassa ollut, huomaa väsymyksen.
- elämä on jatkuvaa tasapainoilua; näenkö parhaan ystävän vai jäänkö kotiin lepäämään, jotta en ole huomenna niin väsynyt töissä/koulussa.

Tässä muutamia otteita ja nuo ovat sellaisia, jotka pätevät aika hyvin minuun. Erityisherkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus ja siksi kaikki asiat eivät päde kaikkiin ja jokainen on erilainen, toinen on herkempi kuin toinen. Joku reagoi herkästi meluun ja toista se ei häiritse ollenkaan.
Kylläkin, kun nämä asiat kuormittavat ihmistä vuodesta toiseen, voi ne aiheuttaa sairauksia, kuten masennusta eli ihminen uupuu ja masentuu, kun aivot "ylikuumenee".

Itse olen erityisen herkkä melulle ja erilaisille äänille. Olenkin tehnyt oman "diagnoosin", että syynä olisi aistiyliherkkyys/misofonia.

Wikipedia sanoo näin aistiyliherkkyydestä:

"Tahdosta riippumaton keskushermosto säätelee useimmilla ihmisillä automaattisesti aistikokemuksia vaimentaen valikoivasti ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aistimuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen kokee pitkään jatkuneen aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Esimerkiksi jonkin aikaa pahassa hajussa oleskelun jälkeen saattaa tuntua siltä kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka todellisuudessa haju onkin pysynyt samana. Kun tällaista aistiärsykkeen vastaanoton vaimennusta ei tapahdu, henkilö ei totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa kumuloituu altistuksen aikana."

Misofonia liittyy tavallisiin ääniin, jotka eivät ole kovia, mutta herättää jonkun tunnereaktion ihmisessä, esim. erilaiset syömisäänet (purkan jauhaminen, nieleminen, mässytys), yskiminen, naputtelu/rummutus sormilla, nivelien naksuttelu.

Itselläni misofonia ei ole erittäin paha (lue, en saa julkisia raivokohtauksia), yleensä se liittyy väsymykseen. Silloin olen extraherkkä kaikille äänille.
Mutta päivittäisiä meluhaittojani: astioiden laittaminen kaappiin käy korviini erittäin pahasti (pitäisi kai siirtyä muoviastioihin...), meidän mikro piippaa ihan älyttömän kovaa (se ei edes lakkaa, kun oven avaa, vaan piippaa sen neljä kertaa). Jokapaikassa huutavat radiot (!!!), miksi bussiinkaan ei voi mennä ilman, että vastassa on radion meteli sen bussin metelin (moottori) lisäksi?
Tätä tietokoneen pientä huminaakaan ei varmaan kovin moni huomaisi, mutta minä huomaan ja kokoajan. Ei se ärsytä, mutta häiritsee. Ärsyttää kyllä silloin, jos yritän nukkua, varsinkin jos sillä tietokoneella joku naputtelisi. Miksi muuten pitää näistä nappuloista lähteä tällainen ärsyttävä ääni? Tai miksi älykännyköissä ihmiset pitää sitä naputteluääntä päällä, se vasta onkin raivostuttavaa. Kyllä sen huomaa muutenkin, onko osunut vai ei. Hommaa enemmin silmälasit äläkä häiritse kanssaihmisiä. :D

Tässä lyhyt, sekava selitys, jolla yritän kertoa, millaista on elää erityisherkkänä vähemmän herkkien ihmisten maailmassa.
Minulta saa kysyä lisää joko tähän kommentoimalla tai yksityisesti ja netistä löytyy tietoa jonkun verran. Ja nyt alkaa pikkuhiljaa lääkäritkin tunnistamaan asian. :)

Siunausta päivääsi! :)

Kauneusko vain katsojan silmässä?

Milloin olet katsonut peiliin ja ajatellut kuinka kaunis olet? Minä en ainakaan... vähään aikaan.
Nykyajan kauneusihanteet ovat mitä ovat, mutta haluaisin kertoa sinulle jotain.

Kuulin teini-iässä eräältä pojalta, etten ole kaunis, ihan nätti, mutta en kaunis. Ehkä tuo olisi satuttanut minua vieläkin enemmän (koska olin ihastunut kyseiseen poikaan), ellen olisi ollut koulukiusattu ja rakentanut itselleni paksua muuria kaikkia iskuja vastaan. Mutta kyllä se vaikutti ajatteluuni ja yllättävän monta vuotta. Ehkä se epävarma, teini-ikäinen poika ei tuota muista, mutta tuo todistaa, että kannattaa miettiä, mitä sanoo, jos minäkin muistan tuon tapauksen vielä 20 vuoden jälkeen.

Aloin ajatella itsestäni rumana (tai hyvänä päivänä ei-kauniina), koska nuorelle on vain kaksi käsitettä omasta ulkonäöstään; kaunis tai ruma, ei ole olemassa käsitettä "nätti" ulkonäön suhteen. Paita voi olla nätti, tms... Meni lähemmäs tuo 20 vuotta tajuta, etten olekaan ruma. Tai ehkä joidenkin ihmisten mielestä, mutta sille minä en voi mitään. Voit luoda oman mielipiteesi tuosta vanhasta kastekuvastani, joka on otettu vuonna 1997.

Jumala alkoi lempeästi opettaa minua, että kauneus ei ole katsojan silmissä vaan kauneus tulee sydämestä, sekä katsojalla, että katsottavalla. Kun olen hyvällä tuulella, minusta kaikki ihmiset näyttävät kauniilta ja huonolla tuulella ollessa sitä vaan katselee omaa napaansa ja ei huomaa muita ollenkaan tai sitten hakee niitä virheitä muistakin ihmisistä, jotta oma olo ei tuntuisi niin pahalta. No, eihän tuo mitään auta, eikä kenestäkään tulee ruman näköistä, jos toisella on paha mieli.

Minun mielestäni ruman näköisiä (jos sellaisia on ollenkaan) ovat ihmiset, jotka tekevät rumia asioita ja oikeasti ovat sydämeltään pahoja. Ei auta, vaikka ulkonäöltään olisivat kuinka "kauniita". Mielestäni myös ihmiset, jotka menevät muuttamaan Jumalan luoman ulkonäön eivät näytä kovin kauniilta enää. Minusta se on hyvin ikävää. Tarkoitan nyt tällä heitä, joilla ei varsinaisesti ole mitään terveydellisiä syitä ja lähtevät muokkaamaan ulkonäköä "huvikseen". Ymmärrät ehkä mitä tarkoitan... Jos et, en voi sillekään mitään. :)

Olenkin alkanut näkemään ympärilläni hyvin kauniita ihmisiä joka puolella. Olenkin sanonut sen monelle ääneen. En tiedä, kuinka moni on sen uskonut. Se, että on muutama tai monta liikakiloa tai on liian vähän kiloja tai on lyhyt, pitkä tai liian iso nenä, pieni nenä, vääränmuotoinen pää (siis omasta mielestään) ei tee kenestäkään ruman näköistä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut. Olemme erilaisia, mutta kaikki kauniita. Joidenkin geenit jostain syystä ovat varustettu joillakin "kauneusgeeneillä" ja he näyttävät erittäin kauniilta, mutta emme me muut näytä rumilta, me olemme myös kauniita.

Oletko ajatellut, kun Jumala loi ja luo meitä ihmisiä, että Hän päättää tehdä tuosta erittäin kauniin ja tuosta erittäin ruman? Enpä usko. Uskon, että Hänen silmissään me kaikki näytämme erittäin kauniilta ja haluaisinkin kaikille sanoa, varsinkin naisille, että SINÄ OLET KAUNIS JUURI SELLAISENA KUIN OLET! Ja, jos joskus sanon sinulle niin, usko se! Minulla ei ole tapana valehdella.

Siunausta päivääsi! :)