Pienet sammakot

"Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on...."

Tiedät varmaan tuon lasten laulun? Entä, onko sinulta päässyt joskus sammakoita suusta? Minulta ainakin on päässyt ja valitettavasti pääsee aina silloin tällöin, jolloin tekisi mieli ottaa neula ja lanka ja ommella suu kiinni.

Pienet sammakot ehkä ovat lystikkäitä, mutta laulu ei kerro, mitä niistä pienistä sammakoista tulee. Iso rupikonna ei ehkä olekaan enää niin lystikäs.
Entä, jos itse en tarkkaile tai välitä pienistä sammakoista, joita suustani putkahtelee ja ne alkaakin kasvaa ja kasvaa. Silloin, kun sieltä suusta alkaa tullakin isoja rupikonnia, niin luulen, ettei kenelläkään silloin ole enää kivaa.

Raamatussa, Jaakobin kirjeen kolmannessa luvussa kerrotaan kielestä. Siinä sanotaan, että se on pieni jäsen ruumiissa, mutta se voi tehdä todella pahoja asioita. Itse hammashoitajana työskentelevänä voin kertoa, että kieli on myös hyvin vahva ihan fyysisesti. Välillä joudun kaksin käsin pitämään peiliä tai imuria, jotta saan pidettyä kielen poissa tieltä. Ei uskoisi ennenkuin sen itse kokee.

Nujerretaan ne pienet sammakot heti alkuunsa, vaikka ne niin suloisia onkin, jotta ei syntyisi suurempia ja pahempia asioita.

Siunausta päivääsi!

Kukkapenkin kuulumiset kesä 2014

Tässä tämä "kukoistava" penkkini nyt on... :D Kiitos katteen, rikkaruohot ovat pysyneet aisoissa, mutta eipä ole kasvitkaan oikein päässeet leviämään. Yksi akileija kuoli viime talvena ja toinenkin kituu aikalailla. Taustalla näkyviä uusia kukkia sain ystävälliseltä ihmiseltä eräästä facebook-ryhmästä. Kuva on varmaan kuukauden takaa eli nyt kuivuus on kuivattanut levisiatkin, jotka tässä kuvassa kukkivat etualalla. Törmäkatkero on ainoa, joka tyytyväisenä alkaa nyt kukkimaan ja viihtyy todella hyvin (oik. etualalla oleva kasvi kiven vieressä).

Kuten ensimmäisessä tekstissäni ja viime kesäisessä kerroin vanhojen juurien repimisestä, niin tässä on nähtävillä, mitä tapahtuu, kun jätetäänkin jotain vanhaa sinne "ihan varmuuden vuoksi". Edessä näkyy hyvin kukoistava ajuruoho, jota en raaskinut kokonaan tuhota. Nyt saan taistella sen kanssa, ettei se valloita koko penkkiä.

Elämässäkin on niin helppo ajautua vanhoihin asioihin, jos niistä ei luovu kokonaan. Asiat, sinänsä ehkä hyvätkin, alkavat tulla minun ja Jumalan väliin. Silloin niistä tuleekin huonoja asioita. Esimerkiksi liikunta on hyvä juttu, mutta jos se alkaakin vallata alaa meidän elämässä ja "lenkille on PAKKO päästä ja on PAKKO tehdä sitä ja tätä ja en mä nyt ehdi juttelee sulle, Jumala." Silloin liikunnasta onkin tullut huono asia.

Onneksi Jumala ei pakota meitä mihinkään ja meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Me saamme levätä Hänen käsivarsillaan ja olla Hänen rakkaudessaan joka päivä.

Siunattua päivää sinulle!

Olen aikamoisen perinnön perijätär

Isäni on upporikas. Olenko koskaan kertonut sitä? En edes tarkalleen tiedä, kuinka paljon ja mitä kaikkea tulen kerran perimään. Isäni on myös todella viisas. Hän ei toimi niinkuin joidenkin isät, jotka antaa lapsille kaiken nytheti, mitä he vain keksivät pyytää. Ei, minut on jo pienestä pitäen opetettu näkemään vaivaa saavutusten eteen ja oppimaan virheistäni. Saan kyllä tarvittaessa apua ja viisaita neuvoja sekä joskus taloudellista tukeakin ja aina sillointällöin iloisia yllätyksiä ja lahjoja. Mutta kaikkea kerralla minulle ei anneta, paitsi sitten joskus, kun olen valmis sen kaiken vastaanottamaan. Sitä en tiedä, milloin se aika koittaa. Miksi kehuskelen tällä asialla? Siksi, koska Isäni on niin rikas, että hän on valmis ottamaan sinutkin mukaan perinnön jakoon, jos sinä itse haluat (väkisin hän ei tee mitään). Enemmän aiheesta voit lukea Raamatusta tai googlettaa nämä kohdat: Joh.3:16 ja Room.10:9-13.

Siunausta päivääsi! :)