10 syytä miksi Raamattu (kirja) on parempi kuin Facebook (Naamakirja)

1. Raamatun avaamiseen et tarvitse käyttäjätunnusta.

2. Raamatun avaamiseen et tarvitse salasanaa.

3. Raamattua voit lukea myös sähkökatkoksen aikana tai missä tahansa.

4. Raamatussa ei kerrota, mitä kukakin teki 5 min. tarkkuudella.

5. Raamatun sivuilla ei ole mainoksia.

6. Raamatun lehdille kirjoittamasi kommentit tod. näk. jäävät vain sinun tietoon eivätkä päädy bittiavaruuteen sadan ihmisen luettavaksi.

7. Voit rauhassa raivota Raamatulle, Jumala ei suutu siitä, eivätkä kaverit katoa mihinkään sen takia.

8. Jos olet viikon lukematta Raamattua, siellä on tekstit edelleen samalla paikalla, eikä ulkoasu ole muuttunut mihinkään.

9. Raamattu ei "kaadu" yhtäkkiä, kun olet lukemassa sitä, voit lukea niin kauan kuin haluat ja voit rauhassa kääntää sivua ilman, että tulee teksti "Sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä", tms.

10. Raamatun avulla voit paremmin oppia tuntemaan Jumalaa ja rakentamaan uskon elämääsi.

Kun Jumala yllättää...

Olen yrittänyt elämässäni toteuttaa Raamatun opetusta antamisesta ("Antakaa, niin teille annetaan... Luuk. 6:38). On se ollut sitten aikaa, rahaa, vaatteita, ruokaa, jne... En ole olettanut (okei, ehkä toivonut), että Jumala on automaatti, joka antaa euron tai 500 euroa, jos itse annan euron (näinkin voi tietysti käydä jollekin). Joskus saamme takaisin rahaa, kun olemme antaneet rahaa, joskus olen saanut lasten vaatteita, kun olen itse lahjoittanut lasten vaatteita. Mutta tänään Jumala yllätti minut metsässä. :) Kesällä kävin etsimässä meidän lähimetsässä kanttarelleja ja rukoilin Taivaan Isää, että antaisi niitä minulle ja kovan etsimisen jälkeen löysin niitä hiukan/jonkun verran. Tänään sitten päätin lähteä etsimään suppilovahveroita ja kas kummaa, ensimmäiseksi löysinkin kanttarelleja (luulin, ettei niitä ole enää). Siitähän minä "masennuin" ja ajattelin, että ei niitä suppilovahveroita taida olla (tai ne on kaikki kerätty viikonlopun aikana). Etsin silti samoista paikoista kuin kanttarelleja kesällä. Ei näkynyt... Muita sieniä kyllä oli. Jossain vaiheessa huomasin sammaloituneen kannon päällä pienenpieniä suppilovahveroita ja olin, että jaahas, ne on vielä niin pieniä, mutta vierestä löytyikin jo vähän isompia ja huomasin, että niitä onkin jo kerätty. Ei muuta kuin aloin keräämään pieniä suppiksia ja niitähän alkoikin löytymään koko ajan lisää... Lopputuloksen näetkin kuvasta. Jumala kai päätti yllättää minut tänään ja antaa sekä kanttarelleja, että suppilovahveroita minulle (ainoat sienet, mitä uskallan kerätä). Tämä voi jostakin tuntua naurettavan vähäpätöiseltä jutulta, mutta minulle se on ihme siksi, että lähistöllä asuu paljon ihmisiä ja muitakin liikkuu metsässä. Ja uskon siihen, kun kiitän Jumalaa pienistä ihmeistä, saan kokea myös niitä suuria ihmeitä. Kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviä (korkeintaan saa)! :D

Siunausta päivääsi!

P.S. Kukkapenkkini innostui uudestaan kukkimaan...

Syksy saapuu...

Niin, kesä on vaihtunut syksyksi laiminlyödessäni blogiani... Yritän taas hiukan tiiviimmin kirjoitella tänne, vaikka alunperinkään en ole aikonut pitää tätä päiväkirjanani, vaan enemmänkin kolumnimaisena kirjoittamisen harjoittelupaikkana. Ajatuksia ja aiheita on tullut (ja mennyt), mutta nekin on jäänyt kirjoittamatta.

Mutta haluan edes yhden aiheen jakaa kanssanne, eli palaan aiheeseen kukkapenkki (ks. ed. kirjoitus). Tässä on viimeinkin kuva, mitä sain aikaiseksi. Valitettavasti auringonkukat eivät olleet oikealla paikalla eli ne kuolivat samantien (ehkä liian ravinteikas maa, tms.), mutta kuvassa kukkivat tähtöset (vai mitä ne nyt olikaan nimeltään, en muista) alkoivat kukkimaan uudelleen ja kukkivat tälläkin hetkellä komeasti. :) Siinä tapauksessa se ei kyllä kuvaa mieltäni millään lailla, se kun on ollut vähän alamaissa viime aikoina johtuen useammastakin (keskeneräisestä) asiasta. Onneksi voin turvautua Taivaan Isään ja luottaa Hänen viisauteensa kaikissa asioissa ja KIITTÄÄ joka tilassa! Jopa silloin, kun itse tulee kaahattua polkupyörällä liian kovaa ja kaaduttua komeasti asfalttiin (siinä olisi ollut materiaalia Hauskoihin kotivideoihin), kun oli (olevinaan) kiire. Onneksi silloinkin Jumala varjeli ja sain vain ranteen vähän kipeäksi ja hiukan asfaltti-ihottumaa käteen. Pyöräkin pysyi ehjänä ja kypärä (vaikka se olisi varmaan hyvä vaihtaa, kun tälli tuli siihenkin)...
Jos jotain hyvää pitää mainita viime ajoilta, se on ihanien nuorten naisten solu, johon olen saanut liittyä ja joka on tällä hetkellä viikon kohokohtani (jos ja kun pääsen sinne)... Kiitos rakkaat siskot siitä! Ja kiitos Taivaan Isä, olet mahtava tyyppi!!! ;DDD