Olemme tehneet pientä pintaremonttia ja samalla siirellyt tavaroita paikasta toiseen. Tietokone myös muutti toiseen huoneeseen ja mieheni yksinoikeudella laittoi sen paikalleen.
Yhtenä iltana surffailin netissä, kunnes tietokoneen näyttö yhtäkkiä pimeni ja kone sammui kokonaan. Kone on jo aika vanha ja ajattelimme sen ylikuumentuneen, mutta jäähtymisen jälkeenkään se ei lähtenyt käyntiin. Olimme siis varmoja, että kovalevy hajosi, TAAS. Kone oli jo kerran aikasemmin korjattu ja nyt pelottavasti näytti siltä, että valokuvat ja kaikki menivät nyt lopullisesti.
Tietysti kysyin mieheltäni, että olitko ottanut kuvat muistitikuille, kuten hänen oli pitänyt. Ei ollut. No, en ollut minäkään tehnyt omaa osaani eli teettänyt paperiversioita kuvista... En osannut kuin huokaista Jumalan puoleen, että armahda vielä tämän kerran....
Tänä aamuna heräsin miehen kolisteluun ja siihen, että hän oli ottamassa tietokonetta mukaansa. Pöydän alta kuului myös omituista hihittelyä. Ihmettelin hiukan mieheni mielentilaa, kunnes hän kömpi sänkyyn viereeni ja ilmoitti että oli korjannut tietokoneen. Siis mitä?!?!? Kyllä vaan. Hän oli ollut ottamassa virtajohtoa mukaansa ja huomannut, että eihän se ollut edes seinässä. Eli tietokoneen akusta oli yksinkertaisesti loppunut virta. :D
No, näin voi käydä akateemikoille ja meille muillekin. Mutta samalla se oli muistutus siitä, että joitakin asioita ei voi siirtää ja siirtää loputtomiin. Jos varmuuskopiot pitää ottaa, ota ne tänään. Jos isoäitiä tai isoisää pitäisi käydä katsomassa, käy tänään. Jos pitäisi lähteä taivastietä kulkemaan, lähde tänään. Huomisesta emme tiedä, mutta tänään Herra armahtaa.
Siunausta päivääsi!
PS. Mitä pidät uudesta ulkoasusta? :)
