Kirkasta sen olla pitää

Siis juomaveden.
Oletko koskaan nähnyt lähdettä? Tai juonut siitä? Entä uinut lähdepohjaisessa vedessä? Se on yleensä aika kylmää.
Itse olen nähnyt montakin lähdettä. Jo alle kouluikäisenä kävin juomassa vettä lähteestä, joka oli kotimme lähellä. Se oli jännää ja kivaa. Ja kuinka hyvää vesi olikaan.


Viime viikonloppuna näin erikoisimman paikan lähteelle. Se oli parin metrin päässä meren rannasta, lähes kiinni vedessä. Silti sen vesi oli puhdasta ja hyvää, vaikka en mistään hinnasta menisi juomaan Suomenlahden vettä. Suolainen vesi ei päässyt sekoittumaan lähteeseen ja sillekin on oma selityksensä, jota en nyt tähän hätään muista.

Tuosta Jumalan luomasta ihmeestä eli kummallisesta paikasta lähteelle tuli mieleen, kuinka me ihmiset yritämme sotkea Jumalan luoman puhtaan veden omilla sotkuisilla vesillämme, vaikka kuvittelemme omamme olevan niin puhdasta ja hyvää. Vesi saattaa näyttää kirkaalta ja hyvältä, mutta se saattaa olla täysin saastunutta. Menisitkö juomaan kirkkaasta järvivedestä Etelä-Suomessa tai puhtaannäköisestä ojasta? En minä ainakaan.
Mutta me olemme viisaana ohjaamassa ja selittämässä Jumalan tekoja ja Sanaa omilla ajatuksillamme, jolloin tuloksena on vain eräänlainen vatsatauti eli metsään mennään ja kovaa.

Emmekö voisi lukea Raamattua kokonaisuutena, niinkuin siellä sanotaan ja uskoa sen pohjalta, eikä lähteä tulkitsemaan oman mieltymyksen mukaan?

Lähde Jumalan pulppuaapi, mutta se on jokaisen oma valinta, uskaltaako siitä juoda. Suosittelen niin tekemään, mutta en pakota.

ps. Voin kertoa, että mukanani ollut vesijohtovesi kaadettiin hiekalle, kun olin maistanut lähteen vettä. Aito tuote on aina aito tuote. Ilman kemikaaleja ja ihmisten lisäämiä juttuja.

Siunausta päivääsi! :)

Terveisiä Erityisherkkyyskurssilta Perheniemestä!

 Perhonen näyttää niin kauniilta, että tekee mieli koskettaa, ihan vähän vaan. Mutta se pienikin kosketus voi vioittaa niin, ettei perhonen enää kykene lentämään. Ainoastaan oppimalla, miten perhosta pitää käsitellä, voi perhonen selviytyä lentokykyisenä.

Olen aikasemmin kirjoittanut erityisherkkyydestä ja kerännyt tietoa kirjoista ja netistä.
Mutta löysinpä kurssin, joka oli tarkoitettu juuri meille HSP-ihmisille. Halusin mennä kuuntelemaan, että olenko minä todella ymmärtänyt oikein asiat ja onko jotain, mitä uutta voisin oppia. Kenties jakaa muille omia kokemuksia.

Kurssi järjestettiin kauniina elokuisena viikonloppuna Perheniemen Opistolla Iitissä. Opettajana toimi aivan ihanan lämminsydäminen Kaisa Heikkilä. Hän hienosti selitti asiat ihan suomen kielellä ja väänsi rautalangasta tarvittaessa, jos ei muuten ymmärretty. Sisältö oli tällä kurssilla ihan perustietoa asiasta, mutta sitä tulikin paljon. Eli pystyi viikonlopussa oppimaan hyvin paljon erityisherkkyydestä, vaikka ei olisi sitä ennen tiennyt asiasta yhtään mitään. Suosittelenkin lämpöisesti tätä kurssia sellaisille, jotka epäilevät, voisiko heillä olla HSP tai jollain läheisellä. Kurssille voi osallistua, vaikka ei itse olisi HSP, vaan haluaa saada lisää tietoa työn tai läheisen vuoksi. Myös miehet voivat osallistua siinä missä naisetkin, koska erityisherkkiä miehiä on yhtä paljon kuin naisiakin.

Lämmin ilmapiiri ympäröi kurssilaisia (joita oli yli 20) heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ketään ei pakotettu mihinkään. Ensimmäiseksi sanottiin, että saat olla aivan vapaasti ja pakko ei ole kertoa mitään. Kukin sai olla oma itsensä ja kukaan ei ihmetellyt, jos joku vetisteli jossain päin salia (yleensä heitä oli useampi, mutta sellaisia me olemme). Itse monien joukossa tunsin viimein kuuluvani joukkoon, jossa ymmärrettiin edes hiukan, miltä minusta tuntuu. Joillekin se saattoi olla ensimmäinen kerta elämässä. Tuntea kuuluvansa joukkoon. Saada kerrankin olla oma itsensä ilman, että joku ihmettelee, miksi sinä noin toimit. Se on aivan upea fiilis!

Nyt odottelen muiden kurssilaisten kanssa jatkokurssia, jossa voisi syventyä vielä enemmän asiaan.

Siunausta päivääsi olit sitten erityisherkkä tai ihan muuten vaan ihana ihminen! :)