Mutta niinhän minä saan olla lapsi. Valitettavasti en voi olla vastuuton tai lapsellinen, mutta saan olla lapsi, joka voi juosta Isän luokse kertomaan murheistaan ja luottaa, että Isä kuulee ja auttaa.
Jeesus puhui siitä, että Jumalan valtakunta on lasten kaltainen ja joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Luuk. 18:16-17)
Miksi lasten kaltainen? Miksi ei viisaiden, rikkaiden, köyhien tai tavallisten ihmisten kaltainen???
Millainen pieni lapsi on? Hän luottaa ja uskoo, mitä vanhempi hänelle sanoo. Ei ala analysoimaan, onko tämä varmasti oikein sanottu vai olisiko toinen tapa sittenkin viisaampi. Hän rakastaa ehdoitta. Pieni lapsi ajattelee, että hänen isänsä on vähintään supersankari, isä kykenee kaikkeen ja isä on maailman rikkain.
Kuinka moni ajattelee taivaallisesta Isästään samoin? Koska näinhän se on. Hyvin nopeasti opimme, ettei meidän maallinen isämme olekaan supersankari, kaikkeen kykenevä eikä maailman rikkain (minulla ainakaan). Mutta taivaallinen Isämme on. Valitettavasti kasvaessamme myös ajatuksemme Jumalasta muuttuu samanlaiseksi käsitykseksi kuin mikä meillä omasta isästämme on. Tässä kohdassa meidän pitäisikin säilyttää lapsen kaltaisuutemme ja luottaa Jumalaan kaikkivaltiaana, joka Hän on.
Pari kuukautta sitten kuulin todella väkevän saarnan. Siinä ei silmät pysynyt kuivina. Se tuli suoraan sydämeen. Saarna ei ollut pituudella pilattu, mutta sehän ei ole pääasia vaan sanoma.
Sanoma kuului jotenkin tähän tyyliin: Ei se haittaa, vaikka näkee painajaisia. Jeesus auttaa. Jeesus rakastaa sinua.
Saarnan piti 7-vuotias poika, jota en tuntenut ennestään. Ja tämä oli hänen ensimmäinen julkinen puheenvuoronsa.
Se kolahti minuun siksi, kun minulla on saman ikäinen poika, joka oli tuolloin taas nähnyt painajaisia. Äitinä en kyennyt poistamaan painajaisia, mutta Jeesus voi. Lupasin tuolle rohkealle pojalle kertoa terveiseni minun pojalle. Ja ei ole tainnut poikani nähdä painajaisia sen jälkeen. :)
Jeesus auttaa.
Siunausta päivääsi! :)
