Siunattua joulua!

Joillekin tähän aikaa siunatun ja rauhallisen joulun toivottaminen tuntuu lähinnä vitsiltä ja pilkalta; kauhea kiire, stressi, lahjoja vielä puuttuu, puolet ruuista hankkimatta ja kaupassa hirvittävä ruuhka.

Sitäkö se joulu on?

Itsekin tykkään laittaa joulua, ostaa lahjoja ja ainakin joulunaikaan tehdä jonkinlainen isompi siivousurakka, mutta en minä kumminkaan jaksa ja muista tehdä aivan kaikkea oikean Martan tavoin.

Seurakunnan joulujuhlassa sain nähdä aivan mainion monologin (esittäjä oli aivan huippu, mutta jätän nyt nimen julkaisematta, kun en ole lupaa kysynyt), jonka oli kirjoittanut Eino Ahonen. Siinä juuri Martta valitteli, kun töitä on kauheasti ja kukaan ei auta. Silti on kiva saada vieraita ja passatakin heitä, mutta, kun...

Pitäiskö oikeasti ottaa mallia enemmän Mariasta? Siis niinkuin oikeasti. Mitä sillä on väliä, jos kaapit ovat siivoamatta ja nurkistakin saattaa löytyä pölyä ja kun aurinkokin paistaa, niin huomasin, että ikkunatkin ovat kaikkea muuta kuin puhtaat (silti en ala niitä pesemään). Laitetaan kaapin ovet kiinni, kynttilät palamaan, niin ei pölyt näy ja keitetään vieraille pelkät kahvit ja piparia kaupan pussista.
Kannattaa muistaa, että vietämme Jeesuksen synttäreitä. Hän ei varmaankaan toivo, että Hänen juhlimisensa vuoksi ihmiset ovat hermoromahduksen partaalla. Muistetaan, että Hän on Rauhanruhtinas ja Häneltä saamme myös pyytää itsellemme sitä rauhaa ja rakkautta (myös itseämme kohtaan).

Rauhaisaa ja rakkauden täyttämää joulun aikaa ja siunattua vuotta 2015!

Kiitos tästä vuodesta rakkaat blogini lukijat!

T: Iipa :)

Että olisimme yhtä

Viime aikoina on yksi asia noussut yli muiden ja nyt vastoin omaa päätöstäni kerron ajatukseni julki.
Avioliittoa koskeva lakimuutos on ollut monen huulilla ja se on nostanut monenlaisia tunteita pintaan. Tämän tekstin tarkoitus ei ole loukata heitä, jotka ajattelevat asiasta eri lailla kuin minä, mutta toivon, että he kunnioittavat sananvapauttani ja oikeutta omaan mielipiteeseeni. Olen pahoillani, jos silti tekstilläni tahattomasti loukkaan jotakuta.

Itse kunnioitan miehen ja naisen välistä avioliittoa eli olen ns. perinteisen avioliiton kannattaja. Meitä on monia ja tässä haluan esittää SUUREN KIITOKSEN kansanedustajillemme, jotka taistelevat perinteisen avioliiton puolesta eduskunnassamme (kuten Päivi Räsänen, Timo Soini ja Mika Niikko tunnetuimmat heistä).

Se, että ihmiset ovat erimieltä asioista ja kunnioitus Jumalan Sanaan vähenee, ei ole mitään uutta. Niinhän Raamatussa kerrotaan. Eikä sekään, että Vastustaja yrittää eksyttää Jeesuksen seuraajat.
Mutta se minua surettaa, että me uskovaiset, kristityt, Jeesuksen seuraajat, hihhulit (millä nimellä meitä sitten kutsutaankin), hyökkäämme toisiamme vastaan ja riitelemme keskenämme jopa oman seurakunnan sisällä.Kyllä meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseemme ja uskovaiset ovat vain ihmisiä siinä missä kuka tahansa. Silti erään laulun kertosäkeen alku on soinut päässäni:

"Että olisimme yhtä, niinkuin Vapahtaja rukoili kerran..."

Olemmeko me?

Tunnistaako meistä, että meillä on keskinäinen rakkaus ja Rakkaus asuu meissä? Minä voin tunnustaa, että ei minusta kyllä aina sitä huomaa ja käytökseni ei viittaa edes sinne päinkään. Onneksi armo ja pelastus ovat lahjaa, jonka voin (ja kuka tahansa voi) joka päivä ottaa vastaan, muuten olisin aika pulassa... Silti yritän miettiä (kuten tätä tekstiä kirjoittaessani), mitä sanon ja mitä kirjoitan. Monesti niitä sammakoita loikkii, mutta joskus saan rohkaista kanssakulkijaa. Opetellaan miettimään, mitä sanotaan, eikä sanota heti, mitä mietitään. Ja tietysti tarpeen mukaan pyydetään ja annetaan anteeksi ja rakastetaan kaikkia ihmisiä, myös heitä toisen mielipiteen omaavia. ;)

Siunausta päivääsi! :)