Rohkaisevaa tekstiä

Minulla kävi viime viikolla mielenkiintoinen tapaus, kun tapasin ystäväni. Hän näytti minulle erästä korttia ja kertoi, että tämä on rohkaissut häntä todella paljon ja kiitos tästä kortista. Olin hiukan ihmeissäni. Ai, mikä kortti? Otin kortin käteen ja katsoin kirjoitusta. Kyllä, se oli minun käsialaani ja nimenikin oli alla. Kortti oli nimipäiväkortti ja tekstinä oli Marleena Ansion runo. Onneksi olin laittanut päivämäärän; kortti oli vuodelta 2008. Ilmankos en ollut muistanut korttia. Se oli kirjoitettu kuukautta ennen meidän toisen lapsen syntymää.

Mutta miksi kortti oli kädessäni seitsemän vuoden jälkeen?

Se oli "sattumalta" löytynyt (muistaakseni) yöpöydän takaa. Ollut siellä seitsemän vuotta tallessa, jotta se voisi rohkaista vielä enemmän ystävääni tänään kuin silloin vuonna 2008. Jumala kyllä tietää, että saatamme tarvita rohkaisua vuosienkin päästä. Ja hänellä on keinot siihen.

Tämä taas rohkaisi minua todella paljon, kun sain huomata, ettei kirjoittamani kortti ja teksti ollut turhaa tai vääränlaista. Joskus kortteja kirjoittaessani (rakastan antaa kortteja ja saada myös niitä!) mietin tekstivalintaani pitkään. Käytän paljon Ansion runoja/tekstejä, koska ne ovat monesti lyhyitä, mutta puhuttelevia. Saatan pitkään miettiä esim. kahden tekstin välillä kumman valitsen ja joskus tuntuu, ettei valinta sovi yhtään ko. henkilölle. Mutta Jumala tietää, mitä kukin meistä tarvitsee. Saattaa olla, ettei tekstivalintani aina osukaan nappiin, mutta minäkin olen vain ihminen... :D

Rohkaisen sinua kirjoittamaan juuri sen tekstin, mikä sinun kuuluu, vaikka se voi sinusta tuntua "oudolta", varsinkin, jos sinulla on tapana valita tekstit Pyhän Hengen kanssa. Oli sitten kyse mistä tekstistä hyvänsä. Se teksti voi ilahduttaa jopa sinua vuosien päästä. :)

Siunausta päivääsi! :)

Elämän taistelutanner

Elämä on yhtä taistelua - sanotaan. Taistellaan työ- tai opiskelupaikasta, terveydestä, perinnöstä, valta-asemasta, ajan käytöstä, milloin mistäkin. Varsinkin monelle avioparille tämä taitaa olla aika tuttua. Mitä läheisempi ihminen, sitä herkemmin tulee myös toista satutettua.  Aseina käytetään tietoa, rahaa, seksiä, tms. Niitä kerätään itselle ja annetaan sanan säilän heilua. Silloin yleensä haavoittuneita on molemmin puolin eikä voittajaa missään. Näin on monesti myös meillä uskovaisilla.

Entä jos otettaisiin käyttöön Jumalan taisteluvarustus?

Kirje efesolaisille, luku 6, jakeet 10-18:

Lopuksi: Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan.
Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet.
Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan.

Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.

Seisokaa siis kupeet TOTUUTEEN vyötettyinä, pukeutuneina VANHURSKAUDEN haarniskaan, ja olkoon jaloissanne ALTTIUS rauhan evankeliumia kohtaan.
Ottakaa kaikessa USKON kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.
Ottakaa myös PELASTUKSEN kypärä ja HENGEN MIEKKA, joka on Jumalan sana (Raamattu).

Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta.

(Raamattu kansalle-käännös, tekstimuotoilu on omani.)

Jos me toimimme tuossa varustuksessa, miten me ehdimme ja haluamme enää satuttaa tai kadehtia toisia ihmisiä? Siinäpä miettimistä meille jokaiselle.

Siunausta päivääsi! :)

Rakastan homoja

Ja kaikkia muitakin ihmisiä. Jeesus kehotti/kehottaa rakastamaan lähimmäisiään eli käytännössä kaikkia ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja jokainen ihminen on rakas Jumalalle. Jeesuksen seuraajana en voi puhua hänen rakkaudesta, jos samaan aikaan itse vihaan joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä maailmassa. Rakastamisella tarkoitan lähimmäsen rakkautta eli ystävällisyyttä ja välittämistä toisia ihmisiä kohtaan. Eros on varattu vain aviomiehelleni.

Mutta.

En hyväksy kaikkia ihmisten tekoja. Tässä on ero, jota moni ihminen ei ymmärrä. En vihaa homoa vaan hänen vääriä tekojansa. Jos lapseni tekee väärin, en minä ala häntä vihaamaan vaan rakastan edelleen, mutta en hyväksy hänen tekoansa ja siksi ojennan häntä.

Jumala vihaa syntiä. Synti on muuri, joka on ihmisen ja Jumalan välillä. Muurin voi murtaa ainoastaan Jeesus, kun käännymme hänen puoleen ja kadumme syntejämme.

Siunausta päivääsi! :)

Ps. Jos sinulla on kova tarve kopioida tekstiäni, toivon, että kopioit koko tekstini eikä vain mieluisia osioita siitä...

Huippukivi

"Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." Apostolien teot 4:11-12

Näin puhui Pietari Jeesuksesta. Oletko ennen ajatellut, mikä se huippukivi (tai kulmakivi) on? Tuossa kuvassa se näkyy aika selvästi. Se on tuo keskellä oleva isoin kivi. No, mitä tapahtuu, jos sen ottaa pois? Eli hylkäämme Jeesuksen pyynnön tulla meidän elämäämme. Koko rakennelma sortuu. Tuo kivi pitää koko kaaren paikallaan. Ei se näytä miltään hienolta kiveltä tai kauheasti erotu joukosta, mutta silti se on koko kaaren oleellisin osa. Ilman huippukiveä ei ole kaartakaan.
Tässä oleellisin syy, miksi Jeesus on elämässäni, ei vain osa elämääni.

Siunausta elämääsi ja lämmintä kesää! :)

Suvaitsenko sinua, entä sinä minua?

Suvaitsevaisuus. Tämän päivän yksistä muotisanoista, jotka on muokattu uuteen uskoon ja annettu jossain määrin toisenlainen merkitys. Suureen ääneen puhutaan suvaitsevaisuudesta, pitää suvaita sitä ja tätä ja myös hyväksyä ja sietää kaikki.

Wikipediasta löysin tällaisen määritelmän suvaitsevaisuudelle:

»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. »
( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)

Kyllä. Tulee hyväksyä erilaiset kulttuurit, ilmaisutavat, jne... Mutta tuo viimeinen lause on aika mielenkiintoinen, mitä tulee nykypäivän median toimintatapoihin. "Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille." Miksi media sitten toimii näin? Nykyään puhutaan ihan normina, että TV:ssa on esim. "kiintiöhomot" tai yleensäkin seksiä tungetaan joka tuutista. Miksi? Onko minulta kysytty, haluanko katsoa televisiosta päivittäin seksiin liittyviä asioita?

Entä jos olen eri mieltä siitä, etten haluaisi päivittäin katsoa televisiosta seksuaalisesti poikkeavien toimintaa tai yleensäkin seksiin liittyvää toimintaa. Tarkoittaako tämä, että olen suvaitsematon, homofoobikko, tms., kun olen poikkeava tässä suhteessa? Tarkoittaako tämä, ettei minua tarvitse suvaita? Minua voidaan haukkua vaikka millä nimillä vain siksi, etten halua kulkea valtavirran mukana. Tämäkö on tämän päivän suvaitsevaisuutta? Sellainen kuva minulle on tullut.

Tätä näyttää olevan tämän päivän suvaitsevaisuus. Pastori Marko Sagulin tiivistää asian näin: "Jos ihminen väittää olevansa suvaitsevainen, niin pitää hyväksyä kaikki. Aito suvaitsevainen suvaitsee myös jyrkimmät ihmiset. Suvaitsevaisuus on todellisuudessa nykyään sitä, että suvaitsee ne pienet asiat, joita muut ei suvaitse." (Nuotta.com/Helmi/suvaitseeko-Jumala)

Tuolla http://nuotta.com/Helmi/suvaitseeko-jumala sivulla oli minusta mielenkiintoinen haastattelu, jossa Sagulin kertoo, miten Raamattu ja Jeesus suhtautuu suvaitsevaisuuteen. Tuon tekstin lukemisen jälkeen olen oikeastaan ylpeästi SUVAITSEMATON! :)

Siunausta päivääsi! :)

Aito rakkaus

"Mitä rakkaus on, Sitä kauan hain. Hetkenkö huumaa, Valhettako vain?" laulaa Exit-yhtye tai lauloi aikanaan. Oletko miettinyt, mitä rakkaus oikein on? Miksi ihmiset etsii kokemuksia, intohimoa ja sitä oikeaa rakkautta joka paikasta? Eivätkä loppupelissä löydä. Miksi intohimoa, seksiä tai ihastusta nimitetään rakkaudeksi? Aivan kuin ihmiset eivät tietäisi, mitä rakkaus oikeastaan on.


 Jokaisella ihmisellä on tarve olla rakastettu ja saada rakastaa. Miksi yksinkertainen asia on niin monimutkainen? Ongelma syntyy siinä, kun ihminen haluaa rakkautta ilman Jumalaa. Mutta miten voi olla aitoa rakkautta ilman Jumalaa, kun Jumala ON rakkaus? Rakkaus on lahja Jumalalta. Rakkaus on myös tahtomista, ei pelkkiä tunteita.


Se on vähän sama kuin yrittäisin saada saman rakkauden tunteet kissalta aviomieheni sijasta. Eihän se minulle riittäisi. Varmasti moni ihminen rakastaa lemmikkieläintään paljonkin, mutta meillä on aina tarve saada ja antaa rakkautta toiselle ihmiselle ja parisuhteessa vastakkaiselle sukupuolelle. Sellaisiksi meidät on vain luotu. Aito rakkaus tulee Jumalalta ja Jumala on rakastunut meitä ensin. Meidän tarvitsee vain ottaa se rakkaus vastaan.


Siunausta päivääsi! :)

Ps. Avioliittokin kuuluu mielestäni säilyttää vain miehen ja naisen välisenä. Jos olet samaa mieltä, voit allekirjoittaa kansalaisaloitteen 29.9.2015 mennessä tästä.

Onko Dei kiellettyä kamaa?

Radio soi joka paikassa nykyään tai ainakin musiikki. Kaupoissa, busseissa, työpaikoilla, kampaajalla ja hierojallakin.

Mikä musiikki on sallittua ja mikä kanava ei. Olen aika huono radion kuuntelija itse, enkä oikein osaa määritellä tai analysoida eri kanavia fiksusti, mutta pointti tässä varmasti selkeytyy kohta.

 Iskelmä tuntuu soivan vähän joka paikassa. Radio Rock soi esim. bussissa joskus. Sekin on sallittu kanava. Nova, Voice, yms. tuntuu olevan tehty samasta muotista. Väkisin naurantaa juontajilla ja enemmän ja vähemmän samanlaista musaa joka kanavalla.

Yle Yksi on sitten luku sinänsä. Sehän on täyttä nostalgiaa... :D

Mutta miksi Radio Dei on kielletty? Suomen ainoa (jos oon väärässä valistakaa minua) kristillinen radiokanava. Mitä kamalaa ja pahaa sieltä voi tulla, jotta sitä ei kuunnella bussissa, töissä, hierojalla, tms. julkisissa paikoissa? Tietysti, jos työskentelet yksin, voit kuunnella mitä haluat. Puhun nyt työpaikoista joissa on useampi ihminen töissä tai asiakkaita käy.

Millä lailla se on vaarallinen? Monella kanavasta on mielipide, jopa uskovaisten mielestä se ei kuulu julkisiin tiloihin ja sitä voi kuunnella kotona tai autossa yksin ollessa. Minua pitää valistaa, miksi se on niin vaarallinen. Voitte jättää kommentteja tuohon alas.

Se, jos radiosta tulee esim. englanniksi laulettuna saatanaa ylistävää musaa, siinä ei ole mitään pahaa, mutta jos lauletaan Jeesuksesta, se onkin sitten aivan kammottavaa ja joku voi vaikka loukkaantua.

Huvittavaa tässä on se, että en ole itse kuullut koskaan negatiivista palautetta asiakkailta Radio Deistä. Korkeintaan ovat selvästi ilahtuneet, jotka ovat kanavan tunnistaneet. Muut eivät yleensä edes reagoi/kuuntele, mitä musiikkia radiosta tulee, jos kyseessä on suhteellisen "rauhallinen" kanava. Mutta yleensä muut huolehtivatkin ihan turhaan näistä "loukkaantujista" ja siis on parempi, ettei noin vaarallista kanavaa kuuntele kukaan. Jos on pakko, niin sitten kotona omassa bunkkerissa, mistä ei varmasti kuulu ulkopuolelle mitään.

Siunattua päivää sinulle! :)

Sankareita onko heitä

Sankareita on monenlaisia. On sotasankareita, vapaaehtoissankareita ja Jumalan sankareita, siis esimerkiksi. Millainen sinun mielestä on Jumalan sankari?

Raamattu kertoo paljon Jumalan sankareista. Ensin tulee mieleen urhoolliset Daavid, joka taisteli leijonia vastaan, Daniel, joka ei turhia kumarrellut ja Ester, joka henkensä uhalla meni kutsumatta kuninkaan eteen.

Mutta millaisia he olivat ihmisinä? Kun tarkemmin tutustuu heihin, huomaa, että hehän ovatkin yhtä tavallisia ihmisiä kuin minä ja sinä. Daavid on tästä hyvä esimerkki, jota Jumala käytti, vaikka hän ei todellakaan toiminut aina Jumalan tahdon mukaan. Hän syyllistyi jopa murhaan salatakseen omat väärät tekonsa. Silti hän oli Jumalalle rakas. Jos et tiedä, niin heihin voi tutustua lukemalla Raamattua.

No, mistä sain tämän innostuksen puhumalla sankareista?!

Inspiraatio tuli ensimmäisestä nettikirjasta, jota olen lukemassa ja josta väen väkisin irrottauduin, jotta tekin voisitte tutustua tuohon kirjaan. Se on Riku Rinteen Kadonneet sankarit.

Täältä voit ladata ilmaisen kirjan itsellesi

Suosittelen kaikille, vaikka kyseessä on enemmän nuorille suunnattu teos. Mutta Riku Rinne osaa kirjoittaa niin hyviä kirjoja, että minä luen niitä varmasti vielä mummonakin. :D

Siunausta päivääsi! :)

Viisaus ei kasva pumpulissa

Oletko mielestäsi viisas? Millainen on viisas ihminen? On olemassa erilaista viisautta. Joku on kirjaviisas ja joku taas elämänviisas eli eletty elämä opettanut, vaikka ei olisikaan niin korkealle opiskellut.

Itse arvostan enemmän elämän tuomaa viisautta. Papukaijakin osaa toistaa opittuja sanoja, ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta ihminen ammentaessaan koetusta elämästä ja varsinkin vielä Pyhän Hengen ohjaamana, niin ei voi kuin nauttia ja ihmetellä sellaisen ihmisen seurassa.

Jonkun mielestä uskovaisen ihmisen ei tarvitse kärsiä mistään ja kaikki sujuu hienosti, eikä ongelmia enää ole. Valitettavasti sellainen ihminen on erehtynyt ajankohdasta. Niin tulee tapahtumaan vasta Taivaassa, ei maan päällä. Jos kaikki uskovaiset eläisivät pumpulissa eli elämä menisi aina niin kuin haluaisi eikä vaikeuksia olisi yhtään, niin olisimme kyllä vähemmän viisasta porukkaa, joka ei ymmärtäisi tavallisen ihmisen elämästä mitään. Vähän niin kuin amerikkalaiset miljardöörit, jotka väittävät elävänsä ihan tavallista elämää viidessä kartanossaan kulkien helikopterilla paikasta toiseen. Juu, niin mäkin teen...

Se, mikä ero uskovaisilla on muihin ihmisiin verrattuna, niin meillä on aina tuki ja turva sekä luottamus Jumalassa vaikeuksienkin keskellä ja Jumala on luvannut auttaa meidät niiden läpi. Hän ei ole luvannut estää niitä vaan Hän sallii ne meille juuri kasvattaakseen meitä, kuten rakastava isä tekee lapsilleen. Vapaa kasvatus ei kuulu Jumalan kasvatusperiaatteisiin. Vapaa tahto kylläkin eli Hän antaa meille vapauden päättää, suostummeko  Hänen kasvatettavaksi vai emme. Minä ainakin suostun. Toivottavasti sinäkin.

Siunausta päivääsi! :)

Yksi ruumis, monta jäsentä

Oletko kuullut puhuttavan Kristuksen ruumiista? Sillä tarkoitetaan seurakuntaa ja ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen. Se on sama vertaus, kun puhutaan Jeesuksesta puuna ja me ihmiset olemme oksia, jotka pysyvät kiinni puussa.

Miksi tämä vertaus tuli mieleen? No, tietysti minun ruumissani on jäsen kipeä, jalka nimittäin. Tarkemmin jalkapohjan ulkosyrjä eli pienen pieni paikka, mutta voi kuinka se muistuttelee itsestään ja häiritsee liikkumista, työntekoa, jne... Enhän minä jätä sitä huomiotta ja unohda. Ajattele, että siinäpähän on kipeä ja jatkan elämää niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Nyt katselen, mihin suuntaa se menee ja jos vaiva pahenee, pitää ottaa särkylääkettä tai mennä lääkäriin, tms.

Miksi me seurakunnassa, työyhteisössä tai perheessä unohdamme sen kärsivän jäsenen? Jos jollain menee huonommin, on kipeä tavalla tai toisella, eikö meidän silloin kuuluisi huolehtia jäsenestämme, jos ei muuten, niin rukoilemalla ja kuuntelemalla? Joskus se riittää jo.

Ehkä joku päivä me itse olemmekin niitä kärsiviä jäseniä ja kaipaamme muun ruumiin tukea.

Siunausta päivääsi! :)

Enkeli vai piru

En ole kumpaakaan. Enkelit ovat luotuja olentoja, kuten ihmisetkin, mutta eivät Jumalan kuvaksi luotuja kuten me olemme. Myös piru on vain langennut enkeli, joka tahtoo hallita maailmaa. Minusta ei siis voi tulla enkeliä, ei edes kuoleman jälkeen. Olen Jumalan lapsi ja sellaisena pysyn (ellen itse tahdo tehdä päätöstä erota siitä asemasta).


Joskus tai aika usein kyllä käyttäydyn ensin kiltisti kuin enkeli ja sitten mieheltä tulee yksi väärä sana, tms. ja silloin räjähdän täysin. Sitä huutoa harva kestää. Ihme kyllä, mies on kestänyt jo 12 vuotta. Yleensä kyllä rauhoituttuani pyydän anteeksi sekä mieheltäni, että Jumalalta. Mutta joskus ylpeys ei anna periksi ja ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ylpeyden kanssa saan varmaan taistella kuolemaan asti. Taivaaseen sillä ei onneksi ole mitään asiaa.


Juu, en todellakaan ole enkeli eikä sädekehää näy pääni päällä. Joskus olenkin sanonut Jumalalle, että itsepä olet minusta tällaisen luonut.
Ja niin on Jumala luonut sinustakin juuri sellaisen kuin olet, kipinöillä tai ilman. Muista, että et ole vahinko vaan olet Jumalan unelma, kuten kuulin Mirja-Tulimummon sanovan. Sinut on luotu jotain tarkoitusta varten, mutta sinä päätät, tahdotko Jumalan toteuttavan sen elämässäsi.


Siunausta päivääsi! :)

Villi ja vapaa - 40. teksti

Oletko koskaan miettinyt, kuka on Iipa? Olen pohjimmiltani arkana ihmisenä pysynyt nimimerkkini takana, mutta nyt sen aika on ohi ja haluan rehellisesti kertoa kuka tätä blogia pitää.

Nimeni on Sirpa Wennerstrand, ikää minulla on kohta 33-vuotta ja asun Kotkassa, joka on ollut asuinpaikkani viimeiset kymmenen vuotta. Se, mistä olen kotoisin, onkin jo hankalampaa. Synnyin Karkkilassa, muutin perheeni mukana sieltä Savoon ja koulut olen käynyt Päijät-Hämeessä. Ota siitä sitten selvää...

Naimisissa olen ollut kesästä 2002 lähtien ja sinä aikana meille on siunaantunut kaksi lasta, tyttö ja poika, ensi syksynä koululaisia molemmat. :)

Olen kristitty ja kotiseurakuntani on Kotkan helluntaiseurakunta. Siellä tykkään laulaa välillä (useamminkin, jos pyydettäis) ja yleensä istua penkissä kuuntelemassa hyviä puhujia sekä tietysti ylistää Jumalaa (jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, tule katsomaan. Sinne on kaikille ihan avoin pääsy ja ilmainenkin kaiken lisäksi). Se, mitä tulen jatkossa siellä touhuamaan, on yksin Jumalan tiedossa.

Mitä tuo otsikko oikein tarkoittaa? Sitä, että olen päättänyt palata tai muuttua siksi Sirpaksi, joksi Jumala on minut luonut ja lopettaa turha ujous ja "mitäköhän se nyt minusta ajattelee, jos minä toimin/sanon näin"-meininki. Se ei tarkoita sitä, että nyt Sirpasta tulee punkkari ja hän alkaa huudella kirkon penkistä törkeyksiä tai heittää töissä kaiken läskiksi, vaan enemmänkin sisäistä muutosta uskaltaa olla oma itsensä rehellisesti. Ehkä ulospäin muutos ei näy paljoakaan, paitsi tämän blogin osaltani, mutta se, että tulen jo täällä rohkeasti esille, vei aikaa jonkun verran ja vaati enemmän rohkeutta kuin uskotkaan.

Miksi nyt?
Kotkassa oli meillä tammi-helmikuun vaihteessa Muutos on mahdollinen-missio, johon en päässyt, mutta jonka jälkimainingeissa edelleen olemme ja ehkä se sai ajattelemaan itsenikin kohdalla muutosta, kun muutoksesta on niin paljon puhuttu. Muutosta omaan hengelliseen elämääni olen kaivannut jo puoli vuotta ainakin ehkä kauemminkin ja kenties olen saanut sen muutoksen painavan kiven vihdoinkin liikkelle sisälläni ja nyt se vyöryy eteenpäin eikä pysähdy...

Se, mitä tästä eteenpäin. Sen tietää edelleenkin vain Jumala ja hyvä niin. Hän kertoo sen ajallaan minullekin. :)

Siunausta päivääsi ja mukavaa kevään alkua!

Ps. Iipa nimi säilyy ennallaan, koska olen siihen kiintynyt. Sen nimen antoi aikoinaan siskonpoika, kun opetteli puhumaan ja Iipa-täti kuulosti niin suloiselta. :)

Eksyksissä

Tänään vietetään 112-päivää ja läheltä liippasi, että olisin joutunut soittamaan tuohon numeroon. Joten lue tämä teksti, ennenkuin lähdet hiihtoretkelle lähilatua kauemmaksi.

Päätin lähteä hiihtämään ihanan aurinkoiseen säähän ja tehdä vähän pitemmän lenkin. Otin mukaani hiukan vettä ja välipalakeksin. Sports Tracker-sovelluksen laitoin päälle, jotta näen kilometrit ja matka-ajan.

Sää oli mitä mainioin. Oli mahtavaa kiitää ladulla, kun ei näkynyt ristin sielua. Sai olla kahden Luojan kanssa.

Valitettavasti yhdessä kohtaan aloin olla epävarma, mihin pitää mennä. Merkinnät olivat hiukan epäselvät ja karttakin niin vanha, ettei siitä oikein saanut selvää. Jatkoin matkaa, mutta latu tuli tielle ja hiekka alkoi olla näkyvissä. Silloin päätin kääntyä ympäri.

Olin joutunut menemään metsätien yli ja nyt tuo luminen metsätie houkutteli minua luistelemaan suksilla (tykkään luistelutyylistä enemmän kuin perinteisestä), joten hylkäsin tuon turvallisen latu-uran, jota olisin joutunut menemään takaisinpäin, siellä kun oli niitä risujakin niin kovasti ja silloin sukset tökkivät pahasti...

Lähdin kiitää tietä pitkin ja ajattelin, että ehkä latu menee jossain vaiheessa tien poikki ja jatkan sitten siitä matkaani takaisin päin.

Mutta.

Voimalinjat tulivat vastaan, joten tiesin pääseväni kotiin seuraamalla niitä. Jotenkin alue tuntui kovin vieraalta ja voimalinjojen vieressä kulkeva tie ei oikein houkutellut. Tiesin, ettei sitä pitkin pääse kotiin asti, koska siellä ei mene tuollaista tietä.
Tie houkutteli minua edelleen luistelemaan ja päätin jatkaa eteenpäin. Vastaan tuli jotain metsästäjiä, mutta en pysähtynyt kyselemään, missä olen ja miten pääsen kotiin.
Viimein tutkin Trackerin karttaa ja tajusin, että en pääsisi mitenkään tietä pitkin lähelle kotia. Latu-uria meni vain toiseen suuntaan ja kauemmas en tahtonut päästä.

Hyppäsinpä metsään suksilla ja ajattelin yrittää sitä kautta oikaista kotiin. Aluksi eteneminen oli suht helppoa, mutta...

Tällaisen "risukon" läpi meneminen ei sitten ollutkaan enää niin helppoa. Välillä rämmin polvia myöten hangessa, välillä hiihdin varovasti ja välillä kaatuen. Meno oli aikamoista rämpimistä. Varsinkin, kun tajusin, että olen menossa voimalinjoille takaisin ja sitä tietä pitkin olisi päässyt sata kertaa helpommin ja matkakin olisi ollut pari kilometriä lyhyempi...



Kyllä veti ihmisen nöyräksi ja ei voinut kuin huutaa Jumalan puoleen, että ehjänä selviän ja voimat riittävät kotiin asti. Selvisinhän minä voimalinjoille, mutta en ollut vielä lähelläkään kotia.

Tätä tietä en ensin viitsinyt lähteä hiihtä-
mään. Horisontissa näkyy kohta, mistä hiih-
din toista tietä. Matkaa sinne oli
muutama sata metriä...

 Lähdin hiihtämään tietä pitkin. Tulin toiselle tielle ja lähdin hiihtää sitä eteenpäin toivoen edelleen, että tulisi joku latu-ura vastaan. Ei tullut latu-uraa, mutta tuli moottorikelkan jäljet. Käännyinpä sitten niille ja seurasin niitä aikani. Tuli jopa moottorikelkkakin vastaan, mutta en pysäyttänyt sitäkään kysyäkseni neuvoa. Ujous ja ylpeys kai sen esti...

Kuljettuani aikani moottorikelkan uria pitkin, tajusin olevani taas eksyksissä. Alkoi jo oikeasti pelottaa, kun voimatkin olivat vähissä, eväät syöty ja vettäkin vain vähän. Silloin Jumala muistutti minua kännykästäni. Tajusin, että siitähän minä näen kartan ja kulkemani uran. Olinkin kulkenut suuntavaistoni avulla aivan oikeaan suuntaan ja menossa kohti latua, mutta jossain vaiheessa olin kääntynyt samansuuntaisesti ladun kanssa ja aivan väärään suuntaan. Ilman tuota huomioita olisin joutunut kulkemaan metsässä pitkän aikaa. Akkukin alkoi olemaan vähissä ja nyt rukoilin, että se riittäisi, enkä menettäisi GPS yhteyttä. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin osasin lähteä suunnistamaan kohti latua. Maasto muuttui todella hankalaksi ja viimein kaaduin suksien kanssa lyöden polveni. Silloin tunsin olevani lopussa. Ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti.
Katsoin taas kännykkää ja tajusin olevani todella lähellä latu-uraa. Vastassa oli oja ja mietin, miten tuosta yli pääsen. Ajattelin lähteä etsimään ylityspaikkaa, mutta silloin huomasinkin olevani ihan latu-uran vieressä. Ei muuta kuin sukset jalasta pois ja ojan yli vaan.

Voi mikä riemu oli päästä latu-uralle ja hiihtämään kohti kotia! Kiitos nousi itsestään huulilta Jumalan puoleen. Kännykän akku meni virransäästötilaan juuri silloin, kun löysin tielle. Entä jos akku olisikin jo tyhjentynyt metsässä? Niinpä.

Metsässä rämpiessäni mietin sitä kuinka Jumala tekee meille tien valmiiksi ja helpoksi kulkea, mutta me ihmiset emme tahdo kulkea sitä, vaan haluamme mennä omia polkuja. Tänään sain kokea konkreettisen esimerkin mihin se voi johtaa.

Kyllä tuli mieleen se Raamatun paikka, jossa kerrotaan, että se tie, mikä vie Taivaaseen, on kapea (niinkuin hiihtolatu) ja se, mikä vie Kadotukseen, on leveä ja houkutteleva (kuin sileä metsäautotie). Suosittelen pysymään (suksien kanssa) tuolla valmiilla latu-uralla, mutta jokaisella on vapaa tahto ja vapaus valita.

Siunausta päivääsi! :)

Rukoile ja unelmoi

Tämä kirjoitus on oikeastaan jatkoa edelliseen tekstiin, joten luepa se ensin (on hyvin lyhyt). Ja tämä on myös lyhennelmä aikaisemmasta tekstistäni, mutta kun unelmointi on vaan niin lähellä sydäntäni ja se on kivaa... :D

"Mitä tahansa me anomme uskoen..."
Jumala on antanut meille taidon tai lahjan unelmoida. Unelmat kantavat meitä eteenpäin jopa hankalien aikojen. Jos et ole samaa mieltä, kysyn, oletko sinä oikeasti unelmoinut? Oletko kirjoittanut ylös paperille ja kertonut Jumalalle, että tässä nämä nyt olisi, voisitko auttaa minua toteuttamaan nämä (jos ne ovat Sinun tahtosi mukaisia).

Ai, toimiiko se? Toimii. Itse olen ällistyksekseni saanut kokea sen. Ei ne samana vuonna kaikki toteutunut. Minulla siihen meni n. 10 vuotta siitä, kun olin kirjoittanut vajaa kymmenen unelmaa paperille (määrää en muista, koska paperi on jo hävinnyt). Siihen kuului unelma aviomiehestä ja perheestä muunmuassa ja samaan aikaan kamppailin masennuksen kanssa ja olin "pohjalla" elämässäni. Ajattelin, että tuo unelmani toteutuisi ehkä joskus 5-10 vuoden päästä, mutta ei siinä mennyt kuin vuosi ja olin jo kihloissa. :D

Minä uskon ihmeisiin ja uskon, että Jumala tahtoo toteuttaa unelmiamme ja ilahduttaa meitä, kuten mekin tahdomme ilahduttaa perheenjäseniämme, ystäviämme tai ihan tuntemattomia ihmisiä lahjoillamme.

Mutta, jos emme koskaan uskalla unelmoida tai pyytää mitään rakastavalta ja kaikkivaltiaalta Jumalalta, Isältämme... Uskallatko sinä?

Siunausta (pyhä)päivääsi! :)

Siunattua ja armontäyteistä vuotta 2015

Vuosi on taas vaihtunut ja suurin osa tehdyistä lupauksista on jo unohtuneet tai rikottu. Onneksi Jumala ei riko tai unohda lupauksiaan ja ne ovat aina voimassa. Niihin tuhansiin lupauksiin voit tutustua Raamatun kautta.

Tässä on esimerkiksi muutamia (Raamattu kansalle-käännöksen mukaan):

"Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte." Matt. 21:22

"Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä." Psalmi 91:15

"Herra vie asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy ikuisesti. Älä jätä kesken kättesi työtä!" Psalmi 138:8

"Niinpä minä sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Luuk. 11:9-10



Siunattua tätä vuotta ja siunausta päivääsi! :)