Nauti hetkestä!

KESÄ! Niin kauan odotettu ja kaivattu ja tuntuu, että se on ohi ennenkuin on alkanutkaan... Miten sitä oppisi nauttimaan jokaisesta hetkestä oikein? Olen huomannut, että monet haikailevat mennyttä tai tulevaa. Talvella kaivataan kesää ja kesällä talvea. Onko se niin vaikeaa nauttia tästä hetkestä, kesällä kesästä talvella talvesta??
Miksi ihmisen pitää menettää terveytensä, läheisensä, omaisuutensa, tms. ennenkuin oikeesti arvostaa sitä?

Toivon oikeasti, että osaisin/osaisit arvostaa juuri sitä, mitä sinulla TÄLLÄ HETKELLÄ on: puolisoasi, lapsiasi, itsenäisyyttäsi, ystäviäsi, sukulaisiasi, vanhempiasi, autoasi, asuntoasi, työpaikkaasi, terveyttäsi, liikuntakykyäsi, uskoasi, seurakuntaasi, jne... Olen ymmärtänyt, että harvan lottovoitto tekee oikeasti onnelliseksi (minulla siitä ei kylläkään ole kokemusta), vaikka niin moni haaveilee siitä... Minäkin...

Luulenpa, että yksi paikka on sellainen, missä ei katsota taaksepäin; Taivas. Mutta täällä kyllä haikaillaan sinne, minäkin. :D Ja se taitaa olla ihan sallittua. Siunausta päivääsi! Nauti siitä!

Miksi eläisin tämän päivän?

Moni saattaa ajatella, että elämässä ei ole mitään mieltä tai järkeä. Ehkä sinullakin liikkuu päässä sellaisia ajatuksia. Minulla ainakin on joskus liikkunut. Olen monesti sanonut, että ilman Jumalaa en olisi enää tässä. No, nyt sä ajattelet, että taas näitä tyyppejä, hohhoijaa... Totuus on, että en tiedä, mitä järkeä elämässä on ILMAN Jumalaa... Se, että oikeasti on joku, joka välittää ja rakastaa minua (ja sinua) niin paljon, etten voi käsittää sitä. Ja rakastaa edelleen, vaikka töpeksisin monta kertaa tai vaikka kieltäisin Hänet, niin edelleen Hän rakastaa minua. Miksi? Koska Hän on luonut minut ja sinut, siksi! Ja Hänellä on suunnitelma elämälleni, mutta minä saan itse päättää, haluanko, että se toteutuu elämässäni vai ei... Vapaa tahto. Se on alunperin Jumalan luoma/antama juttu. Ei ihmisen keksintö. :)

Jopa epävarmuuden ja epätoivonkin keskellä tunnen, että jotenkin tästä selvitään, jotenkin asiat selkiintyy. Olen yrittänyt toteuttaa Kirjan "Kiitä sittenkin" (Merlin Carothers, Päivä 1974) opetuksia. Siinä hän kehottaa suurimmankin epätoivon keskellä KIITTÄMÄÄN Jumalaa tilanteesta. Esim. joku haki avioeroa, niin hän kehotti sitä jätettyä ihmistä kiittämään Jumalaa siitä tilanteeta. Eihän siinä oo mitään JÄRKEÄ?!?!?! Joku hullu tyyppi joskus sata vuotta sitten keksinyt, miten voisi sekoittaa ihmisten päät. Vai? Ei. Raamatussa kehotetaan kiittämään JOKA TILASSA 1. Tess.5:18
Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

No, mistä minä tiedän toimiiko tuo vai ei. Kokeilin sitä. :) Pahimmillaan minulle tapahtui eräs päivä tuo sama tilanne, eli uskoin todella, että nyt loppui avioliittoni tähän, mies sai tarpeekseen. Silmät itkusta punaisina kiitin Jumalaa tilanteesta. Ajattelin, että jotenkin Hän auttaa minua tässäkin tilanteessa. Ei mennyt kuin muutama tunti, niin tilanne selvisi. Mies tuli kotiin ja pyysi anteeksi. :) Ehkä se olisi tehnyt sen muutenkin, mutta itse sain varmuuden LUOTTAA Jumalaan kaikissa asioissa, myös ikävissä.

Kehotan sinua kokeilemaan eli kiittämään myös surullisina päivinä, ei vain iloisina. Mutta muista, Jumala on antanut meille vapaan tahdon, Hän ei pakota sinua mihinkään!

Siunausta päivääsi!

Unelmoikaa hyvät ihmiset! :)

Elämään pitää suhtautua positiivisesti; silloinkin, kun tuntuu, että se potkii tosi pahasti päähän. Miksi näin? Ja mistä mä sen tiedän? No, siitä, että elämä on joskus hiukan potkinut minua takaraivoon ja kovastikin. Mutta silti on ollut Jumalaan/elämään luottamus, täältä vielä noustaan. Ja niin on noustu.
En nyt aloita blogini pitämistä sillä, että kerron elämäni kaikki ikävät vaiheet (sitähän te tietysti odotatte), vaan haluan tätä kautta tuoda positiivisia ajatuksia esille (kaikki pessimistit katosivat) ja rohkaista optimistiseen elämäntapaan, koska pessimismi ei muuta kuin tuhoaa sinut ja elämänhalusi sisältäpäin (sitä taidetaankin kutsua katkeruudeksi). En nyt tarkoita sitä, että ei saisi olla realistinen ja jalat maassa kävellä. Totta kai saa ja pitääkin. Mutta asenteella: "en uskalla unelmoida mitään, koska ei ne kumminkaan toteudu koskaan" ei pötkitä pitkälle (tai ehkä pötkitään, mutta minne, se on eri asia)...
Elämäni ei ole pilvissä liitelyä joka päivä ja vaaleanpunaisissa unelmissa lillumista, päinvastoin. Olen aika kova stressaamaan ja tuntuu, ettei mikään onnistu mihin ryhdyn (kuulostaa aika paljon pessimistiltä). Silti monet unelmistani ovat toteutuneet (kiitos siitä Taivaan Isälle, koska häneltä niitä pyysin); tässä esim. muutamia: 2001 keväällä kirjoitin listan asioita, joita haluaisin elämässäni ja sen jälkeen niiden puolesta rukoiltiin, että ne toteutuisivat, jHs. Elämäntilanteeni oli se, että toivuin masennuksestani ja elämä oli kaikkea muuta kuin mallillaan. Silti pyysin aviomiestä, lapsia, Israeliin pääsyä, jne. Kohtia oli yhteensä vajaa kymmenen.
Siitä vuoden kuluttua olin kihloissa ja hääpäivä päätetty. En vielä keväällä -01 ollut edes tavannut miestäni ja tänäkesänä vietämme 10-v. hääpäivää.
2001 keväästä neljä vuotta eteenpäin synnytin esikoiseni ja muutama vuosi siitä eteenpäin toisen. Kuusi vuotta eteenpäin pääsin käymään Israelissa (kiitos myös miehelleni).
Kaikki ne listan asiat, mitä kirjoitin ja jotka silloin tuntuivat lähes mahdottomilta, toteutuivat 10 vuoden sisällä. Nyt olen tehnyt jo uuden listan... :)

Haluan rohkaista sinua unelmoimaan ja luottamaan Jumalaan, pyytämään Häneltä asioita. Hän kuulee ja vastaa (omalla aikataululla ja tavalla).

Matt. 6:33 "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Tervetuloa blogiini!

En tiedä, mitä tästä tulevaisuudessa tulee (vai tuleeko mitään), mutta nyt se on sit luotu, ikioma blogi! :)