Olin viime viikolla kuuntelemassa luentoa ravitsemuksesta. Tai parillakin aihetta käsittelevällä luennolla. Ensimmäisessä mietittiin omaa ravitsemusta ja miten sitä voisi muokata terveellisemmäksi tai miten tehdä muutoksia omaan ravitsemukseen tai yleensäkin elämäntapoihin (vastaus oli pienin askelin, ei kaikkea kerralla, muuten väsähtää).
Toisella luennolla kerrottiin lasten/perheen uusista ravitsemussuosituksista. Niistä tarkemmin voit lukea täältä, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilta.
Moni asia oli tuttua, mutta luennoitsijan eräs kommentti jäi mieleen. Lapset eivät osaa kuvailla, mitä on hyvä ruoka (sitä oli kysytty joiltakin koululaisilta). Meillä Suomessa keskitytään vain itse ruoka-aineisiin, mitä se sisältää ja onko se terveellistä vai ei. Miten itse kuvailisit edessäsi olevaa ruokaa? Viiniä me kyllä osataan kuvailla, tms.
Myös ravintokasvatukseen kuuluu se, miten syömme ja missä. Neuvolassa tai hammashoitolassa ei tarvitsekaan aina jutella ruuan sisällöstä vaan miten meillä syödään ja millainen ilmapiiri on ruokailun aikana. Asiat muutenkin voitaisiin opetella positiivisuudesta käsin, ei se mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Voisimme kerrankin unohtaa negatiivisen asenteen ravitsemuksen kohdalla. Mietitään, mitä SAAN syödä, ei pelkästään sitä mikä on kiellettyä. Varmasti huomaat eron hyvin pian ruokailutottumuksissa. Kokeile, jos et usko. :)
Saman voisi muuntaa omaan uskonelämään. Ei aina lähdettäisi liikkeelle siitä, mikä on kiellettyä, vaan mikä on sallittua. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi minulle. Kaikki on luvallista, mutta en anna minkään hallita itseäni (1. Kor. 6:12). Niin siellä Raamatussa lukee, jos et sitä tiennyt. Jos aina ajattelen kaikesta, en saa tehdä tuota, en saa tehdä tätä, en saa tehdä mitään, alkaa varmasti naama menemään kurttuun ja pahimmillaan sairastuttaa meidät, jos elämä on aina negatiivista ajattelua. Tietysti Raamatun opetuksia on hyvä noudattaa, mutta sehän on sama kuin liikennesäännöt. Jos noudatan liikennesääntöjä, ei minun tarvitse pelätä, jos poliisi tulee vastaan tai pysäyttää minut. En minä autoon istuessani ala miettimään jokaista liikennesääntöä erikseen, miten nyt liikenteessä pitikään käyttäytyä. Ne on kerran opiskeltu autokoulussa ja muistissa pysyy, kun niitä käyttää jatkuvasti eli ajelee autolla. Kun usko on osa päivittäistä elämääni, säännöt pysyvät muistissa. Olen jo lapsena kuullut Raamatun opetuksia ja lukenut/luen aikuisena itse Raamattua ja oppinut, mikä on hyväksi minulle ja mikä ei.Kun vielä käy oman srk:n tilaisuuksissa ja kuulee lisää opetusta Jumalasta, ei voi väittää, etteikö tietäisi asioista. Ja onneksi minulla on Pyhä Henki vielä muistuttamassa minua, kun teen jotain typerää. Ei minun tarvitse joka päivä miettiä lakkaamatta, olenko nyt tehnyt väärin vai ei.
Jos ostan suklaadonitsin ja kahvin, teenkö syntiä. Suklaadonitsi ja kahvi ei ehkä ole terveydellemme hyväksi, mutta ei siitä haittaakaan ole, jos teemme sen vaikka kerran vuodessa (tai kerran kuussa). Tietysti pitää muistaa, jos on ollut kovalla laihdutuskuurilla ja saanut pudotettua hienosti kiloja ja sortuu tuohon suklaadonitsiin, voi pahimmillaan tuhota kaikki aikaansaannokset, jos on niin addikti hiilihydraateille. Mutta onko se syntiä?
Elämä on joka päivä täynnä valintoja. Ja välillä se valintojen tekeminen on hankalaa. Kuten mediassa ja somessa on tuutin täydeltä eri ravintosuosituksia ja mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, niin pitää muistaa, että maalaisjärjen käyttäminen on sallittua ja kaikki jotka kutsuu itseään asiantuntijoiksi eivät pakosti ole sitä (jokainen saa kutsua itseään ravitsemusasiantuntijaksi ilman mitään koulutusta, mutta ravitsemusterapeutiksi ei saa). Sama uskonelämässäkin. Puhujia riittää, sinä itse teet päätöksen, kuunteletko vai et. Siihen auttaa oma Raamatun tuntemus, kuten oma opiskelu terveellisen ravinnon suhteen auttaa karsimaan kaiken maailman puheet kielletyistä ja sallituista ravintoaineista.
Siunausta päivääsi ja herkullista joulunaikaa! ;)
