Jumalan kämmenellä

Tiedätkö sen lastenlaulun, "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen..."? Joskus tuntuu, että sitä on kaukana Jumalasta ja Hän ei kuule eikä näe minua. Silloin alkaa mieliala laskea ja masennus hiipiä mieleen, tuntuu ettei mitään jaksa ja kukaan ei välitä minusta.

Tuo on tuttua minulle aina välillä. Minulla on taipumus tuohon ajattelutapaan. Mutta kerranpa Jumala "näpäytti" minua ja sain kokea, ettei hän ole hyljännyt minua, vaikka se tuntuisikin siltä.
Olin yksin kävelyllä silloin, kun ei ollut vielä lunta ja tuntui, että mikään ei suju ja mistään ei tuu mitään. Oikein kärvistelin itsesäälissä, kunnes... En päässytkään sukeltamaan syvemmälle syövereihin, vaikka olisin kuinka tahtonut. Ihan kuin Jumala olisi pitänyt paidan helmasta kiinni ja sanonut, että nyt et mene sinne syvälle vaan pysyt pinnalla. :D

Onneksi meidän usko ei ole tunteista kiinni, vaan saamme luottaa Jumalaan niinä huonoinakin päivinä ja Hän rakastaa meitä silloinkin ja erityisesti silloin. Saamme joka päivä levätä Hänen kämmenellään.

Siunattua alkavaa viikkoa jokaiselle!

Aika on saanut siivet

Olen siitä aivan varma. Vastahan minä kirjoitin tänne. Miten siitä on muka monta kuukautta?! No, ulkoasu on muutettu syksystä talveksi, kun se viimein tuli tänne eteläänkin. Juttua ei tule tämän enempää, kun pää on täynnä räkää ja rakas aviomies on järjestänyt meille vanhempien "laatuaikaa". Mutta en ole unohtanut teitä, rakkaat lukijat.

Siunausta!