Erilainen - Samanlainen

Syksy. Niin ihanan värikäs, kuulas ja raikas. Toisaalta sateinen, harmaa ja synkkä (kuten tänään). Syksy on myös luopumisen aikaa ja toisaalta uuden luomisen aikaa. Luonto luopuu kesästä ja valmistautuu talveen. Ihminen luopuu hellevaatteiden käytöstä (jotka kyllä tänä kesänä taisi jäädä suurilta osin kaappiin) ja aloittaa vaikkapa uuden harrastuksen kansalaisopistossa. Silti luonto on luonto ympäri vuoden ja ihminen on ihminen toppavaatteidenkin alla.

Mitä näet ylläolevassa kuvassa? Puita? Rivin tuijia? Aidan? Kuolleen puun?
Itse huomasin jo kauempaa erikoisen värisen puun kaikkien noiden vihreiden tuijien välissä (aita jatkui kuvasta myös taaksepäin). En tiedä, onko pakkanen vai mikä vienyt välistä puita, vai onko rako jätetty tarkoituksella, mutta tuo lähes kuollut puu vei huomioni ja piti tulla lähempää katsomaan. Onko se enää tuija (vai onko noi edes tuijia??), kun ei ole samannäköinen kuin nuo muut? Kuuluuko se joukkoon mukaan? Siinä on väli molemmin puolin, ihan kuin se olisi jätetty erilaisuuden vuoksi yksin.
Tunnistatko itsesi tai jonkun muun ihmisen? Oletko huomannut, kuinka helposti toinen (varsinkin vähän erilainen) jätetään yksin, jopa seurakunnassa. Onko heikko, pieni, sairas, ujo, toisenvärinen tai jotenkin muuten erilainen myös ihminen? Onko hän tervetullut seurakuntaan tai tuttavapiiriisi? Toivottavasti vastaus oli kyllä molempiin kysymyksiin ja toivon, että se näkyy myös käytännössä (myös omalla kohdallani).

Siunausta ja värikästä syksyä Sinulle!