perjantai 22. tammikuuta 2016

Erityisen herkkä tyyppi - mikä ihmeen HSP?

Onko sinulla jaksoja, kun jaksat juuri ja juuri käydä töissä ja muuten suurinpiirtein makaat sängyssä? Vai onko tuo vieras ajatus sinulle ja ajattelet, että vain kipeä ihminen toimii noin?

Entä, jos tuo on jokapäiväistä? 8 tunnin työpäivä verottaa kaikki voimat ja illaksi ei jää muuta kuin lepo ja väsymys. Mietit, mikä sinua vaivaa. Olenko tulossa hulluksi vai kipeäksi vai miksikä. Miksi ei löydy vastausta? Miksi menetän hermot niin herkästi pikkuasioista?

Olisiko kyseessä erityisherkkyys eli HSP (Highly Sensitive Person)? Helpon testin asiasta voit tehdä täällä.
Itselleni tämä asia avautui reilu vuosi sitten ja se muutti minun elämäni lähes täysin siinä mielessä, että selvisi, etten olekaan hullu, minun omituiset tapani ovatkin osa minun persoonaa eikä merkki mistään mielenterveysongelmasta/sairaudesta. Muuttamalla edelleen asioita paransin jaksamista työelämässäni, mutta valitettavasti meluisa työ ei ole paras mahdollinen paikka erityisherkälle, joka jossain määriin kärsii myös aistiyliherkkyydestä/misofoniasta, josta kerron kohta.

Erityisherkän ihmisen tuntomerkkejä on mm.

- herkkyys huomata ihmisten mielialat
- tunnollisuus/perfektionismi (huomaatko, että minulla ei ole yleensä kirjotusvirheitä teksteissäni, ellei sellaiseksi lasketa sitä, etten aina tiedä kirjotetaanko yhteen vai erikseen, tms.), kamalaa lukea tekstiä, joka vilisee virheitä, esim. kirjoissa.
- nälkä, kipu, väsymys, kylmyys/kuumuus haittaavat selvästi keskittymistä
- erilaisia aistiherkkyyksiä; "villa vaan ei sovi ihoani vasten, vaikka olisi kuinka pehmeää", kirkkaat valot, kovat äänet, voimakkaat hajut, hajuvedet varsinkin ja miesten partavedet/Axe (pitäisi lailla kieltää)...
- muutokset elämässä stressaavat herkemmin esim. kesä/talviajan vaihtuminen
- väsyy muita herkemmin ja pitää päästä lepäämään tai hiljaiseen paikkaan työpäivän tai juhlien jälkeen (jopa parin tunnin välein), vaikka olisi ystävien seurassa ollut, huomaa väsymyksen.
- elämä on jatkuvaa tasapainoilua; näenkö parhaan ystävän vai jäänkö kotiin lepäämään, jotta en ole huomenna niin väsynyt töissä/koulussa.

Tässä muutamia otteita ja nuo ovat sellaisia, jotka pätevät aika hyvin minuun. Erityisherkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus ja siksi kaikki asiat eivät päde kaikkiin ja jokainen on erilainen, toinen on herkempi kuin toinen. Joku reagoi herkästi meluun ja toista se ei häiritse ollenkaan.
Kylläkin, kun nämä asiat kuormittavat ihmistä vuodesta toiseen, voi ne aiheuttaa sairauksia, kuten masennusta eli ihminen uupuu ja masentuu, kun aivot "ylikuumenee".

Itse olen erityisen herkkä melulle ja erilaisille äänille. Olenkin tehnyt oman "diagnoosin", että syynä olisi aistiyliherkkyys/misofonia.

Wikipedia sanoo näin aistiyliherkkyydestä:

"Tahdosta riippumaton keskushermosto säätelee useimmilla ihmisillä automaattisesti aistikokemuksia vaimentaen valikoivasti ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aistimuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen kokee pitkään jatkuneen aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Esimerkiksi jonkin aikaa pahassa hajussa oleskelun jälkeen saattaa tuntua siltä kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka todellisuudessa haju onkin pysynyt samana. Kun tällaista aistiärsykkeen vastaanoton vaimennusta ei tapahdu, henkilö ei totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa kumuloituu altistuksen aikana."

Misofonia liittyy tavallisiin ääniin, jotka eivät ole kovia, mutta herättää jonkun tunnereaktion ihmisessä, esim. erilaiset syömisäänet (purkan jauhaminen, nieleminen, mässytys), yskiminen, naputtelu/rummutus sormilla, nivelien naksuttelu.

Itselläni misofonia ei ole erittäin paha (lue, en saa julkisia raivokohtauksia), yleensä se liittyy väsymykseen. Silloin olen extraherkkä kaikille äänille.
Mutta päivittäisiä meluhaittojani: astioiden laittaminen kaappiin käy korviini erittäin pahasti (pitäisi kai siirtyä muoviastioihin...), meidän mikro piippaa ihan älyttömän kovaa (se ei edes lakkaa, kun oven avaa, vaan piippaa sen neljä kertaa). Jokapaikassa huutavat radiot (!!!), miksi bussiinkaan ei voi mennä ilman, että vastassa on radion meteli sen bussin metelin (moottori) lisäksi?
Tätä tietokoneen pientä huminaakaan ei varmaan kovin moni huomaisi, mutta minä huomaan ja kokoajan. Ei se ärsytä, mutta häiritsee. Ärsyttää kyllä silloin, jos yritän nukkua, varsinkin jos sillä tietokoneella joku naputtelisi. Miksi muuten pitää näistä nappuloista lähteä tällainen ärsyttävä ääni? Tai miksi älykännyköissä ihmiset pitää sitä naputteluääntä päällä, se vasta onkin raivostuttavaa. Kyllä sen huomaa muutenkin, onko osunut vai ei. Hommaa enemmin silmälasit äläkä häiritse kanssaihmisiä. :D

Tässä lyhyt, sekava selitys, jolla yritän kertoa, millaista on elää erityisherkkänä vähemmän herkkien ihmisten maailmassa.
Minulta saa kysyä lisää joko tähän kommentoimalla tai yksityisesti ja netistä löytyy tietoa jonkun verran. Ja nyt alkaa pikkuhiljaa lääkäritkin tunnistamaan asian. :)

Siunausta päivääsi! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti