Kummasti tuli omat lapsuuden leirit mieleen, kun salkopallon kanssa kisailtiin tai leiriolympialaisissa ratkottiin tehtäviä ja viestissä kuljettiin mitä erikoisimmissa vaatteissa (taitaa olla videollakin eräs kerta, kun minä ja serkkuni juostaan suuret saappaat ja takit päällä viestissä). Ah, niitä aikoja...
Tuo leiripaikka oli eri, missä nyt olin. Kylläkin yhden talvileirin olen siellä ollut, mutta omat lapsuuden leirit tuli oltua paikassa, missä oli kaikkea jännää... Milloin pelättiin sutta, milloin karhua ja jos ei muuta, niin käärmeitä (tai lehmiä)... Mutta lapsenahan se oli vain hauskaa. Jännitystä piti olla ja jos sitä ei ollut, sitä tehtiin...
Raamikset olivat "välttämätön pakkopulla", mutta hyvän puhujan kohdalla tuntui, että raamikset loppuivat aina kesken. Onneksi niitä hyviä puhujia riitti leireillä jonkun verran ja raamikset olivat ihan mukavia. Ainakin paljon viisaita juttuja sai kuulla ja Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi ja ainakin Isä meidän-rukouksen aukilukeminen on jäänyt mieleen eli aloin oikeasti ymmärtämään sen jälkeen, mitä se tarkoitti.
Iltanuotiolla tuli esitettyä milloin kalliokiipeilyä, milloin kirjoittamiani näytelmiä, mutta hauskaa oli! :) Ja ne ohjaajien esittämät näytelmät, kun itse olin vielä leiriläinen, olivat tietysti parhaimpia. Aina oli hauska katsoa, kun ohjaaja lensi järveen, milloin mitenkin ja mistäkin syystä. Miten se voikin olla hauskaa lapsen mielestä...
Ja se karkkikiska (kerran jopa jäätelöauto) ja muut poliisin, tms. vierailut... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... Onneksi aika kultaa muistot ja ne ikävämmät asiat (kuten vesisade, tylsät puhujat, tms.) on jäänyt taka-alalle ja pinnalla on ne hauskat jutut. Kiitos siitä kaikille kavereilleni, ohjaajille ja tietysti Taivaan Isälle, jolta kaikki hyvä tulee ja joka antoi minun olla terve, jotta pääsin jokaiselle leirille lapsuuteni ajan.
Tänä kesänä seuraava sukupolvi jatkaa leirikesämuistojen keräämistä, kun tyttöni lähtee ensimmäisen kerran kesäleirille.
Itselläni on monta ihanaa leirimuistoa juuri sieltä, missä nyt taisitte olla. :) Heräsi tässä omatkin muistot eloon, kun luin tätä. Voi kun pääsisi siellä käymään joskus. Hassua, miten ne paikat vielä muistaa, melkein kuulee ja haistaa kun uppoutuu muistelmiin. Ihania muistoja. Ja kyllä siellä varmasti kylvettiin pieniin sydämiin ne parhaimmat siemenet. :)
VastaaPoista-Linda