Kahvirauha...

Olenko omituinen, kun haluan juoda aamukahvin rauhassa? Olen saanut vastauksia puoleen ja toiseen. Luulen, että se johtuu siitä, että osa on aamu-unisia ja osa täysin virkkuja aamulla ennen kahvilitran juomista... Mieheni (valitettavasti) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja valittaa, miksi haluan juoda kahvini rauhassa, mieluiten ihan yksin. Hän taas tahtoo kuunnella radiota, jutella, kolistella astioiden kaa..... Hän ei voi millään tajuta, että jotkut kaipaa aamulla rauhaa, hän taas kaipaa sitä illalla. :) Minusta tuntuu, että päivä on pilalla, jos en saa aamukahvihetkeäni. Pitäisi herätä viideltä aamulla, jotta sen saisi, mutta sitten on taas illalla niin väsynyt, ettei jaksa mitään... On se niin hankalaa... :D

Nämä on näitä avioliiton kiemuroita, jotenkin pitää vain sopeutua ja kai sitä on sopeuduttukin, kun kymppipäivä lähenee... ;)

Siunausta päivääsi. Niin sinkut, nauttikaa kahvihetkistänne ja perheelliset, nauttikaa lapsistanne (ja ottakaa se oma hetkenne)!

Päivitys 27.1.2017: Nyt tiedän, että kyseessä on myös erityisherkkyys ja aistiyliherkkyys. :)