Kun Jumala yllättää...

Olen yrittänyt elämässäni toteuttaa Raamatun opetusta antamisesta ("Antakaa, niin teille annetaan... Luuk. 6:38). On se ollut sitten aikaa, rahaa, vaatteita, ruokaa, jne... En ole olettanut (okei, ehkä toivonut), että Jumala on automaatti, joka antaa euron tai 500 euroa, jos itse annan euron (näinkin voi tietysti käydä jollekin). Joskus saamme takaisin rahaa, kun olemme antaneet rahaa, joskus olen saanut lasten vaatteita, kun olen itse lahjoittanut lasten vaatteita. Mutta tänään Jumala yllätti minut metsässä. :) Kesällä kävin etsimässä meidän lähimetsässä kanttarelleja ja rukoilin Taivaan Isää, että antaisi niitä minulle ja kovan etsimisen jälkeen löysin niitä hiukan/jonkun verran. Tänään sitten päätin lähteä etsimään suppilovahveroita ja kas kummaa, ensimmäiseksi löysinkin kanttarelleja (luulin, ettei niitä ole enää). Siitähän minä "masennuin" ja ajattelin, että ei niitä suppilovahveroita taida olla (tai ne on kaikki kerätty viikonlopun aikana). Etsin silti samoista paikoista kuin kanttarelleja kesällä. Ei näkynyt... Muita sieniä kyllä oli. Jossain vaiheessa huomasin sammaloituneen kannon päällä pienenpieniä suppilovahveroita ja olin, että jaahas, ne on vielä niin pieniä, mutta vierestä löytyikin jo vähän isompia ja huomasin, että niitä onkin jo kerätty. Ei muuta kuin aloin keräämään pieniä suppiksia ja niitähän alkoikin löytymään koko ajan lisää... Lopputuloksen näetkin kuvasta. Jumala kai päätti yllättää minut tänään ja antaa sekä kanttarelleja, että suppilovahveroita minulle (ainoat sienet, mitä uskallan kerätä). Tämä voi jostakin tuntua naurettavan vähäpätöiseltä jutulta, mutta minulle se on ihme siksi, että lähistöllä asuu paljon ihmisiä ja muitakin liikkuu metsässä. Ja uskon siihen, kun kiitän Jumalaa pienistä ihmeistä, saan kokea myös niitä suuria ihmeitä. Kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviä (korkeintaan saa)! :D

Siunausta päivääsi!

P.S. Kukkapenkkini innostui uudestaan kukkimaan...