Jokaisella on salaisuutensa ja asioita, joita ei halua julkisuuteen tai muiden tietoon. Se on ihan normaalia ja ei siinä mitään.
Toisaalta, kun niitä asioita alkaa kertyä niin paljon, että niistä syntyy se kuuluisa luuranko sinne kaappiin, ei ihminen ole niin vapaa kuin haluaisi, vaan hänestä tulee salaisuuksien vanki. Pitää koko ajan säilyttää kulissit kunnossa, miettiä, mitä kenellekin sanoo ja silti ihminen koko ajan pelkää, että lipsauttaa tai joku muu ihminen paljastaa hänen asioitaan muille.
Kun olemme avoimia ja kerromme asioistamme toisille, miettimättä mitä se toinen nyt tästäkin ajattelee (tämä ei tarkoita sitä, etteikö niitä salaisuuksia saisi olla tai että kaikki asiat pitäisi kertoa maailmalle), ei niitä luita pääse kertymään luurangoksi asti. Silloin saamme olla vapaita ja meille riittää vain se yksi luuranko - oman kehon sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti