Kukkapenkin kuulumiset kesä 2014

Tässä tämä "kukoistava" penkkini nyt on... :D Kiitos katteen, rikkaruohot ovat pysyneet aisoissa, mutta eipä ole kasvitkaan oikein päässeet leviämään. Yksi akileija kuoli viime talvena ja toinenkin kituu aikalailla. Taustalla näkyviä uusia kukkia sain ystävälliseltä ihmiseltä eräästä facebook-ryhmästä. Kuva on varmaan kuukauden takaa eli nyt kuivuus on kuivattanut levisiatkin, jotka tässä kuvassa kukkivat etualalla. Törmäkatkero on ainoa, joka tyytyväisenä alkaa nyt kukkimaan ja viihtyy todella hyvin (oik. etualalla oleva kasvi kiven vieressä).

Kuten ensimmäisessä tekstissäni ja viime kesäisessä kerroin vanhojen juurien repimisestä, niin tässä on nähtävillä, mitä tapahtuu, kun jätetäänkin jotain vanhaa sinne "ihan varmuuden vuoksi". Edessä näkyy hyvin kukoistava ajuruoho, jota en raaskinut kokonaan tuhota. Nyt saan taistella sen kanssa, ettei se valloita koko penkkiä.

Elämässäkin on niin helppo ajautua vanhoihin asioihin, jos niistä ei luovu kokonaan. Asiat, sinänsä ehkä hyvätkin, alkavat tulla minun ja Jumalan väliin. Silloin niistä tuleekin huonoja asioita. Esimerkiksi liikunta on hyvä juttu, mutta jos se alkaakin vallata alaa meidän elämässä ja "lenkille on PAKKO päästä ja on PAKKO tehdä sitä ja tätä ja en mä nyt ehdi juttelee sulle, Jumala." Silloin liikunnasta onkin tullut huono asia.

Onneksi Jumala ei pakota meitä mihinkään ja meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Me saamme levätä Hänen käsivarsillaan ja olla Hänen rakkaudessaan joka päivä.

Siunattua päivää sinulle!