Joillekin tähän aikaa siunatun ja rauhallisen joulun toivottaminen tuntuu lähinnä vitsiltä ja pilkalta; kauhea kiire, stressi, lahjoja vielä puuttuu, puolet ruuista hankkimatta ja kaupassa hirvittävä ruuhka.
Sitäkö se joulu on?
Itsekin tykkään laittaa joulua, ostaa lahjoja ja ainakin joulunaikaan tehdä jonkinlainen isompi siivousurakka, mutta en minä kumminkaan jaksa ja muista tehdä aivan kaikkea oikean Martan tavoin.
Seurakunnan joulujuhlassa sain nähdä aivan mainion monologin (esittäjä oli aivan huippu, mutta jätän nyt nimen julkaisematta, kun en ole lupaa kysynyt), jonka oli kirjoittanut Eino Ahonen. Siinä juuri Martta valitteli, kun töitä on kauheasti ja kukaan ei auta. Silti on kiva saada vieraita ja passatakin heitä, mutta, kun...
Pitäiskö oikeasti ottaa mallia enemmän Mariasta? Siis niinkuin oikeasti. Mitä sillä on väliä, jos kaapit ovat siivoamatta ja nurkistakin saattaa löytyä pölyä ja kun aurinkokin paistaa, niin huomasin, että ikkunatkin ovat kaikkea muuta kuin puhtaat (silti en ala niitä pesemään). Laitetaan kaapin ovet kiinni, kynttilät palamaan, niin ei pölyt näy ja keitetään vieraille pelkät kahvit ja piparia kaupan pussista.
Kannattaa muistaa, että vietämme Jeesuksen synttäreitä. Hän ei varmaankaan toivo, että Hänen juhlimisensa vuoksi ihmiset ovat hermoromahduksen partaalla. Muistetaan, että Hän on Rauhanruhtinas ja Häneltä saamme myös pyytää itsellemme sitä rauhaa ja rakkautta (myös itseämme kohtaan).
Rauhaisaa ja rakkauden täyttämää joulun aikaa ja siunattua vuotta 2015!
Kiitos tästä vuodesta rakkaat blogini lukijat!
T: Iipa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti