Anna kiireen mennä

" Joskus päivät tuntuvat valuvan kuin hukkaan. Et saa mistään otetta, kuin kiireellistä kiinni otettavaa olisi niin paljon, niin liikaa. Aikaansaannoksia ei ole, tai jos vähän on, niin nekin tuntuvat turhilta. Ihan kuin joku huijaisi sinua, tai sinä itseäsi.

Mutta niinhän se ei onneksi ole. On vain sellaisia päiviä ja aikoja, jotka vain tuntuvat siltä.
Katsos, ei sinussa ole mitään vikaa, vaan juuri silloin, kun sinä et tunnut saavan mitään aikaiseksi, mistään otetta, juuri silloin sinussa ehkä on kehittymässä jotain uutta, joka tarvitsee voimiasi, aikaasi, ja rauhaa sinussa.

Ole rauhassa, ja anna kiireen mennä ohi." (Marleena Ansio: Kaarisillalla, ansio oy 1998)

Tuo teksti taitaa kolahtaa aika ajoin moniin ihmisiin. Vaikka ei olisi kiire, niin silti aika tuntuu valuvan hukkaan, mitään et saa aikaiseksi. Syyllisyys painaa, kun järki yrittää selittää, että pitäisi tehdä sitä tätä ja tuota tai ainakin voisit tehdä. Silti tylsistyneenä makaat sohvalla ja tuijotat telkkaria.

Entä jos asia on todella niin, että Jumala onkin luomassa meissä jotain uutta? Valmistamassa meitä johonkin uuteen. Keräät voimia, jotta jaksaisit uudet haasteesi.

Muistatko tekstini Psalmi 27:14? Jos et, voit käydä lukemassa tästä linkistä:

http://iipanilotjasurut.blogspot.fi/2012/10/psalmi-2714.html

Siinä kerron, kuinka yritykseni toimii huonosti ja miksi edes Jumala salli minun perustaa yrityksen, jos siitä ei mitään tule.
Totuus on, ettei sitä yritystä ole enää olemassa. Mutta ilman sitä yritystä minulla ei olisi nykyistä työpaikkaani. Eli, vaikka yritys kuopattiin, niin ehkä siinä elämänvaiheessa se oli silti paras ratkaisu, vaikka tunnenkin epäonnistuneeni yrittäjänä.

Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä tulen tarvitsemaan yrittäjäntaitojani, mistä sen tietää, vaikka en siitä tällä hetkellä haaveilekaan.

Mutta mietin lähes päivittäin, mitä minusta tulee "isona". Miten voisin palvella seurakunnassa enemmän, mikä on se minulle sopiva työpaikka, jossa jaksaisin käydä päivittäin, miten jaksaisin viedä lapsia enemmän harrastuksiin ja kasvattaa heitä oikein, miten.......... Kiirettä on monenlaista. Joillakin se on fyysistä/henkistä työstä johtuvaa kiirettä, jotkut tekevät kiireen omassa päässään omilla vaatimuksilla tai yrittäen toteuttaa toisten vaatimuksia.

Vaikka jaksamiseni on rajoittunutta, niin silti tunnen, että olen sillä paikalla kuin minun kuuluukin olla tässä elämäntilanteessa. Kun äiti ei ole kokoajan väsynyt, kykenee hän olemaan enemmän läsnä lastensa elämässä. Ja mikä voi olla tärkeämpää alaikäisten lasten äitinä (ja varmasti isompienkin)? Tehtäväni tällä hetkellä on olla läsnä. Se riittää. Muut vaatimukset teen omassa päässäni ja ne voi heittää romukoppaan tai jättää odottamaan aikaa, kun lapset kykenevät huolehtimaan itsestään suurimman osan ajasta itse.

Ps. En tunne olevani mikään äiti-tyyppi ja siksi tämä on ollut hankalaa oppia ja uskoa, vaikka monet ovat sanoneet, että tehtäväni tällä hetkellä on olla äiti (ja vaimo).

Siunausta kiireettömään päivääsi! :)